Huikea Sydney. Day 54

Pitkät pätkät taas kulunut viimeisimmästä blogin päivityksestä. Tämä johtuu siitä, että tekemistä on yksinkertaisesti ollut niin paljon!

Viimeksi vajaa pari viikkoa sitten olin Melbournessa, tuossa Australian kulttuurin mekassa. Viimeiset kolme päivää meni sohvasurfaten Ascot Valessa, josta keskustaan ratikalla on noin puolisen tuntia. Siellä minua majoitti mukava uusi-seelantilainen Stephen yhdessä hauvansa Jaken kanssa.

 

Olen supersöpö

 



Jakeen tutustuttuani päässä soi jatkuvasti The Soundsin Nobody sleeps when I'm awake... Hänen mielestä oli aivan normaalia herättää sohvasurffari uniltaan aamulla klo 07.38 kielikorvaan-taktiikalla. :D Varsin valloittava energiapakkaus, täytyy sanoa.
Kävimme yhdessä Stephenin kanssa couchsurfing -tapaamisessa ja jälleen tutustuin isoon kasaan uusia ihmisiä ympäri maailmaa. Sunnuntaiaamun koittaessa oli kuitenkin edessä lento Tigerairilla Sydneyyn.

Sydneyssä minua oli lentokentällä vastassa ihanat Salli ja Aake hopeisella ratsullaan. Päivä oli varsin sateinen, joten kiertelimme autolla kaupunkia. Majoituin Kings Crossille The Originals backpackers hostelliin, joka oli varsin keskiverto tasoa. Myöhemmin majoituin yhden yön viereisessä Zing!-hostellissa jossa hinnat oli hieman huokeammat ja pakettiin kuului vielä aamupalakin. Zing!iä voisin ehdottomasti suositella, koska paikka oli kaiken lisäksi varsin siisti.

Sallin ja Aaken luona

 



Kävimme noutamassa hieman menovettä paikallisesta bottleshopista, ja menimme yhdessä Sallin ja Aaken uuteen asuntoon. Asunnon omistaa korealainen kokki, joka tarjosi meillekin ruokaa, joka oli aivan mielettömän hyvää. Kurpitsakeittoa, katkarapu-avokadosalaattia ja ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä kanaa. Nam! :D Ilta jatkuikin railakkaasti irkkupubissa Kings Crossilla aina aamupuolelle asti.

Free walking tour Sydney

 



Seuraavana päivänä menin Sydneyn ilmaiselle kävelykierrokselle, vastaavalle, jonka olin jo Melbournessa kiertänyt. Kierros alkaa Town hallilta joka päivä 10.30 ja 14.30. Tällä kierroksella tuli nähtyä keskusta-alueen hienoimmat nähtävyydet. Parasta kierroksessa oli kuitenkin tutustuminen saksalaiseen Marioniin, joka punkkasi samalla Victoria streetilla melkein viereisessä hostellissa. Tulimme hyvin juttuun ja parin tunnin jälkeen juttelimme jo kuin vanhat ystävykset.

Tiistaina lähdin huonekaverini Edwardin mukaan kiertelemään museoita, koska ilma oli hieman pilvinen ja sadetta enteilevä. Australian setelimuseon ja Barack museumin jälkeen ilma kuitenkin kirkastui ja päätimme ottaa lautan läheiseen Watson Bayhin. Näkymät olivat varsin huikeat kun aallot ryskyivät 30 metriä alempana rantakallioihin.

The Gap Watson Bayssa

 

 



Samana iltana tapasin vielä päivällisen merkeissä jo Laosissa tapaamani chileläisen Erikin, joka siis asuu Sydneyssä. Oli hauska kerrata mitä kaikkea kumpikin oli nähnyt reissullaan Laosin Vang Viengin jälkeen.

Keskiviikkoaamuna suuntasimme yhdessä Marionin kanssa Blue Mountainsille. Paikka sijaitsee Sydneyn länsipuolella noin 2h junamatkan päässä. Blue Mountainsille järjestetään myös ohjattuja retkiä, joiden hinnat alkavat 79 dollarista. Meillä kuitenkin molemmilla oli viikkolippu mymultizone, jolla saa matkata kaikilla zoneilla niin busseilla, junilla kuin lautoillakin. Tämä lippu todellakin oli hintansa väärti. Aikuisilta lippu kustantaa 63$, mutta opiskelijoilta vain 31,50$! Tosin tämä ilmeisesti pätee vain australialaisiin opiskelijoihin, mutta kysyessäni opiskelijahinnoista tällainen lippu minulle myytiin, kysymättä sen enempää kansallisuutta kuin opiskelijakorttiakaan. Kansainvälinen ISIC-opiskelijakortti minulta olisi joka tapauksessa löytynyt, mutta en tiedä olisiko se riittänyt.
Katoomban juna-asemalle päästyämme vettä ripsi kevyesti, ei kuitenkaan liikaa. Kävelimme parin kilometrin matkan The Three Sisters -näköalapaikalle. Siitä jatkoimme kiertämällä patikointipolkua. Näkymät olivat uskomattoman hienot! Sade kuitenkin vain yltyi yltymistään ja päätimme kääntyä takaisin. Päästyämme takaisin juna-asemalle olimme molemmat kuin uitettuja rottia, aivan litimärkiä! Kahden tunnin junamatka takaisin kaupunkiin ilmastoidussa junassa ei varsinaisesti ollut herkkua... :D

The three sisters + neljäs sisko :D

 

Reunalla :D

 

Katse kaukaisuuteen

 

Lounastauko! :D

 

 

Keskiviikkoiltana tapasin jälleen Sallin ja Aaken couchsurfing -tapahtumassa. Kyseessä oli Polyglotic Sydney, jossa oli ihmisiä eri puolilta maapalloa, jotka haluavat harjoitella kielitaitojaan. Useimmat halusivat treenata englantia, mutta muutaman kävivät keskusteluja myös ranskaksi ja espanjaksi. Tapahtuma järjestetään joka keskiviikko Sweeney hotellilla, ja mukaan saa mennä myös ei-sohvasurffaajat. Tunnelma oli hyvä ja oli todella helppo tutustua jälleen uusiin ihmisiin.

Puolen yön aikaan päätin lähteä takaisin Kings Crossille. Muistin kuitenkin, että samana iltana oli meneillään jääkiekon Suomi-Venäjä olympiapeli. Päätin piipahtaa Kings X hotellilla tarkistamassa, josko heidän screenillään näytettäisiin jääkiekkoa. Ja kyllähän sitä näytettiin! Liityin muutaman muun suomalaisen joukkoon peliä seuraamaan. Ja voiton myötä ilta venyikin lähes aamukolmeen. Ja varmasti sanomattakin selvää, että hauskaa oli! :)

 

Torstaina ilma oli jälleen kuin morsian, aurinkoa taivaan täydeltä, joten suuntasimme yhdessä Sallin kanssa Bondi beachille. Parin pilvisen/sateisen jälkeen aurinko oli todella tervetullut vieras ja päivä rannalla oli melko täydellinen.

 



Ansaittu lasi viiniä rankan rantapäivän jälkeen ;)

 



Myöhemmin Aake liittyi seuraamme ja istuimme iltaa hostellilla. Kymmenen tietämillä suuntasimme George streetille Ivy-klubille. Kyseinen klubi on suunnattoman kokoinen ja aina torstaisin sisäänpääsy on ilmainen kun normaalina iltana sisäänpääsy on 50$! Paikka oli upea ja tupaten täynnä, mutta kun baaritiskille sai jonottaa puoli tuntia ja meitä kaikkia väsytti enemmän tai vähemmän, päädyimme lähtemään nukkumaan jo ennen puolta yötä. :D

Ivy-klubilla Aaken kanssa :D

 



Perjantaina oli jälleen rantapäivä, tällä kertaa suuntasimme Manly beachille yhdessä Sallin ja Marionin kanssa. Jälleen kerran nautimme auringosta ja toistemme seurasta. Myöhemmin myös Erik liittyi seuraamme. Illemmalla suuntasin yhdessä keskiviikkona tapaamani Joonan kanssa keskustaan katsomaan jääkiekon semifinaaleja Cheers sport baariin. Paikalla oli iso lössi suomalaisia, ja kovasta kannatuksesta huolimatta tuli takkiin. Päädyin parin muun suomalaisen kanssa jäämään katsomaan vielä Kanada-USA -matsin joka päättyi vasta aamukuuden tietämillä. Sanomattakin selvää, että lauantaina väsytti kevyesti! Sain kuitenkin itsestäni sen verran irti, että menimme yhdessä Sallin kanssa The Rocksin lauantaimarkkinoille. Samalla reissulla hommasin myös australialaisen numeron, koska se vaan helpottaa elämää ja yhteydenpitoa täällä huomattavasti. Optus on varsin hyvä vaihtoehto, 30$ sisältää 250min puheaikaa, rajattomasti tekstiviestejä muihin optus-liittymiin ja vielä ilmaisen facebookin ja nettiyhteyden.

Lautalla Manlysta keskustaan...

 

Lauantai-iltana vielä pitkän painostuksen jäljiltä lupauduin lähtemään ulos huonekavereideni kanssa. Taylor, Riley ja Harley ovat Kanadasta ja iältään 18-19, joten energiaakin heillä riittää sen mukaan. Meno hostellihuoneessa oli tyttöjen toimesta välillä hieman liiankin vauhdikasta. Tavaraa heillä oli varmaan jokaisella 35kg ja meikkilaukutkin olivat melkein pienen lentolaukun kokoisia! Tavallaan oli varsin hauskaa seurata heidän edesottamuksiaan. Samalla sai todeta: Luojan kiitos en ole enää 18! :D
Samana iltana tapasin myös lyhyesti sydneyläistä Dania, tyyppiä johon tutustuimme kolme vuotta sitten Koh Taolla. Oli varsin hauska tavata jälleen näin pitkän ajan jälkeen. Sain myös viestiä uusi-seelantilaiselta tytöltä, johon tutustuin 5 vuotta sitten Kuala Lumpurissa. Hän oli Facebookista huomannut, että olen reissun päällä ja kyseli olenko tulossa Aucklandiin. Ja sinnehän olen suuntaamassa Australian jälkeen joten sovimme treffit Aucklandiin! Ei hassumpaa! :)

Sunnuntaina vaihdoin vihdoin hostellia. Tutustuin heti useampaan uuteen tyyppiin ja heti iltapäivällä menimme yhdessä intialaisen ja saksalaisen tyypin kanssa katsomaan rugby-peliä, josta kuulin edellisenä iltana Danilta. Valitettavasti Dan itse ei päässyt meidän mukaan. Suoraan sanottuna olisi ollut hyvä kuulla hieman pelin säännöistä, jotka eivät varsinaisesti ole hallussa. Mutta peliä oli joka tapauksessa mielenkiintoista seurata! Ja kaikille urheilutietäjille, kyseessä oli siis Rugby unionin peli, ei Rugby leaguen. Nämä kaksi ilmeisesti ovat täysin eri asia... :D

Rugby-pelissä Allianz-stadionilla

 

Waratah vs. Western Force

 



Maanantai. 24.2.2014. 27 VUOTTA IKÄÄ! Huh. Ikäkriisi alkaa iskeä! :D
Päivä oli varsin kiireinen! Aamupäivällä pyörähdin Newtownissa, joka on mukavan nuorekas Sydneyn lähiö. Paikasta löytyy paljon pieniä vaatepuoteja, osa hinnakkaita ja osa hyvinkin huokeita.
Iltapäivällä kävin kiertämässä Sydneyn Oopperatalon sekä Botanical Gardenin, kävin hakemassa rinkan hostellilta ja suuntasin lautalla kohti Manlya. Tiedossa oli sohvasurffausta italialaisen tyypin luona, joka on jo 4 vuotta asunut Sydneyssä. Andrean kämppä on tosi kiva ja varsin lähellä useampaa kivaa rantaa. Andrea on todella mukava ja tuli mukanani kaupunkiin, jossa tapasimme Sallin, Aaken ja Marionin synttärin juhlinnan merkeissä. Istuimme iltaa mukavasti 3 Wise Monkeys nimisessä pubissa ja ilta venyi helposti pikkutunneille.

Tiistaina aurinko porotti jälleen pilvettömältä taivaalta ja suuntasimme pienelle Shelley beachille aivan Manly beachin kupeeseen. Illalla Salli, Aake ja Marion puolestaan tulivat Manlyyn ja nautimme Andrean kokkaamasta barbeque-illallisesta. Ilta oli varsin hauska ja onnistunut. Jätimme samalla hyvästit ainakin nyt hetkeksi. Näitä kolmea ihmistä saan totisesti kiittää mahtavasta ja ikimuistoisesta ajasta Sydneyssä. Suunnitelmissa onkin nyt suunnata yhdessä Marionin ja Sallin(?) kanssa Octoberfesteille ensi syksynä! ;) Sallia ja Aakea tosin toivottavasti tapaan vielä Cairnsissa parin kolmen viikon päästä!

Huikean kaunis Botanical Garden

 

Botanical Garden

 

Näkymät Maquarie pointista

 

Birthday girl! :D

 

 



Huomenna torstaiaamuna jätän Sydneyn taakse ja suuntaan kohti Byron Bayta. Saan autokyydin englantilaiselta Frederickiltä ja hintaa tulee vain 40$ lähes 800km matkalle. Löysin kyydin käyttämällä Gumtree-sivustoa, jossa on tarjolla kyytejä bensakustannuksien jakamista vastaan. Sivustolle voi myös jättää etsitään kyytiä -ilmoituksia. Tiedossa on pitkä päivä, joten toivottavasti matkakumppanit ovat hauskaa seuraa. Tämä ilta meneekin varmasti lähinnä leffaa katsellen ja rentoutuen. Päivä oli jälleen rankkaa rannalla loikoilua... :P

Manly beach

 

Melbourne ja 43 astetta celsiusta! Day 39

Aijjaijjai.... Elämä Australiassa on leppoisaa - ja kallista! Varsinkin kun on viettänyt mukavan kuukauden Kaakkois-Aasiassa.
Saavuin aikaisin lauantaiaamuna 8.2. Melbournen lentokentälle, nukuin tunnin pari kentällä ennen kuin suuntasin kaupunkiin. Olin varannut hostellin pariksi ensimmäiseksi yöksi, X-Base backpackers St Kildan mukavalla alueella. Hintaa per yö tuli noin 32$ eli hiukan päälle 20€. Hostelli oli mukava, huoneet tilavat ja siistit ja kylpyhuoneet oli myös uudenoloiset. Majoituin girls exclusively dormissa, eli ainoastaan tytöille tarkoitetussa huoneessa. Hintaan kuului iltaisin klo 8-9 alakerran baarissa ilmainen skumppa - niin paljon kuin jaksoi juoda! :D

Ekana päivänä olin tosi väsynyt, joten ajattelin mennä rannalle nukkumaan. No, celsiusasteet kipusivatkin sitten 43 asteeseen ja noin 1,5h jälkeen talsin takaisin hostellille. Tuntui kuin iho olisi tulessa. Ja onnistuinkin polttamaan oikean kyljen kun aurinko porotti jännästi sellaisessa kulmassa etten tajunnut rasvata kylkiä, haha. Illalla hostellin alakerran baarissa oli kova meno, tutustuin huoneessani englantilaiseen Linziin, jonka kanssa istuimme iltaa hihitellen väsyneinä milloin kellekin hassun näköiselle tyypille. Seuraavana päivänä olikin iso ilmaistapahtuma St Kilda Festival alkaen melkein hostellin ulko-ovelta. Vietin päivän toisen mahtavan mimmin, hollantilaisen Lizin kanssa bändejä kuunnellen ja tunnelmasta ja auringosta nauttien. Ihmisiä oli liikkeellä aivan älyötön määrä, esiintymislavoja tuntui olevan joka nurkalla ja jokaiselle riitti yleisöä! Kaiken kaikkiaan päivä oli loistava. Myöhemmin päädyimme istumaan hostellin baariin iltaa sekalaisessa porukassa.

Kolmantena Melbournen päivänäni siirryin pois hostellista ja aloitin sohvasurffaamisen. Majapaikkani oli vain 1km päässä hostellista edelleenkin St Kildan alueella. Vietin päivän taas rannalla ja illalla katsoimme elokuvaa majoittajani kanssa. Mukavan rauhallinen päivä kiireisen sunnuntain jälkeen. Sohvasurffaus on mukava tapa matkustaa. Majoittuminen on ilmaista ja muiden ihmisten mielipiteet kirjoitettuna sohvasurffaajien profiilissa varmistavat turvallisuutta. Viimeiset kolme päivää ovat ainakin sujuneet hyvin. Tiistaina osallistuin Free walking tourille Melbournen ympäri. Näitä kierroksia järjestetään joka päivä klo 10.30 ja 14.30 ja yksi kierros kestää noin 3h. Näin paljon kivoja paikkoja ja kuulin kaupungin historiasta. Tyypillä, jonka luona majoituin oli illalle jo muita suunnitelmia, joten menin Melbournen couchsurfing-tapaamiseen. Jälleen kerran tapasin mahtavia tyyppejä, paikalla oli varmasti yli 40 ihmistä, niin matkaajia kuin paikallisiakin.

Keskiviikkona menimme yhdessä Lizin kanssa järjestetylle reissulle Great Ocean Roadille. Meitä oli pikkubussillinen suht nuoria ihmisiä ja stereoissa soi roadtrip-musiikki, päivä oli jälleen mahtava! Maisemat olivat henkeäsalpaavia. Valitettavasti ilma oli jokseenkin pilvinen, joten auringonlasku 12 apostolin yllä jäi näkemättä.

Kaikenkaikkiaan olen nauttinut Melbournesta suunnattomasti! Nähtävyyksiä ja satoja vuosia vanhoja rakennuksia ei ole samalla lailla kuin Euroopan vanhimmissa kaupungeissa, mutta kaupungin tunnelma on valloittava ja ihmiset ovat älyttömän mukavia. Vielä edessä 3 päivää toisen sohvasurfaajan luona keskustan pohjoispuolella. :)

 Koala <3

Hostellin baarissa Lizin kanssa

CS-tapaaminen Last Jar -pubissa

The Great Ocean Road

St Kilda Festival

Melbournen katutaidetta

Kaupungin silhouetti, aika makee musta <3

The 12 Apostoles

Suurella Valtameritiellä... :)

Elämää Thaimaan saarilla... Day 32

Lomprayahin katamaraani kiitää eteenpäin vieden minua kohti kilpikonnasaarta. Edellinen yö junassa ei ollut kovinkaa herkullinen, mutta sain sentään pari kolme tuntia nukuttua. Taolle saapuessani vastassa on kiljuva joukko taksikuskeja, joista jokainen yrittää tarjota kyytiään kysellen määränpäätäni. Kertoessani aikovani kävellä Sairee Beachille eräs taksikuskeista vielä yrittää ”Oh, but it’s so far”. Joopa joo, 10 minuutin kävelymatka ei mielestäni vielä ole kovin kaukana. 

Kolmen vuoden aikana on tullut uudistuksia. Pikkukatu Mae Haadin satamasta Saireelle on saanut päällysteen koko matkalle. Viimeksi tie oli pahasti nimismiehen kiharoilla. Majoitun pieneen bungalowiin Viewcliff –resorttiin aivan Saireen eteläpäähän 500B hintaan. Kuumaa vettä suihkusta ei tule, mutta näillä helteillä sitä ei välttämättä kaipaakaan. Huoneessa toimii wifi, mutta hitaasti ja pätkien, joten blogin päivityksestä ei siellä tullut juurikaan mitään. Lämpötila kiikkuu 28-30 asteessa eikä se öisinkään laske paljoa alle 24 asteen. Ihanaa! Enää ei tarvitse nukkua fleecetakissa ja kollareissa! :)

Rannalla on paljon enemmän lapsiperheitä kuin muistankaan. Erään matkaajan kanssa pohdiskelemme, että ilmeisesti vanhemman polven reppureissaajat ovat pikkuhiljaa perheytyneet ja tuovat nykyään koko perheensä saarelle. Saaren tunnelma on kuitenkin tallella. Päiväsaikaan varsin uneliaan rannan baarit täyttyvät illan mittaan juhlakansalla ja juhlat jatkuvat pitkälle aamuun.

Suunnitelmissani on verestää sukellustaitoja, joten otan ensin yhden päivän fresh up –kurssin suomalaisella sukelluskoululla, Koh Tao Diversilla, missä käydään nopeasti läpi kaikki OWD-kurssin asiat, tehdään vedessä harjoituksia ja vielä yksi sukellus päälle. Seuraavana päivänä minulla alkaakin AA. Alkoholista vieroittautumiseen ei (ainakaan vielä) ole tarvetta, vaan kyseessä on Advanced Adventurer –kurssi, joka sisältää 5 sukellusta. Ensimmäisenä päivänä suoritin nosteen hallinta-, navigointi- ja yösukellukset. Navigointi sujuu jotenkuten, mutta sukelluksen päätteeksi minulla ei kyllä ollut hajuakaan missäpäin paatti sijaitsee. :D 

Seuraavana päivänä herätys on 6.30 ja seitsemän jälkeen suuntaamme paatilla n. 11km päähän saaresta sijaitsevalle Chumphon pinnacklelle. Vuorossa 30m syvyys, eli deep dive. Ensin tarkastelemme tuleeko minulle tuossa syvyydessä typpinarkoosin oireita. Suoriudun kuitenkin laskutehtävistä suht kunnialla, joten jatkamme sukellusta. Näkyvyys oli hyvä ja näimme paljon hienoja kaloja. Kalojentunnistus ei kuitenkaan ole vahvimpia puoliani, mutta ainakin barrakudat tunnistin. Niitä oli ihan älyttömän iso, nauhamainen parvi josta ei erottanut alkua eikä loppua. Kurssin viimeisenä sukelluksena on wreck dive, eli hylkysukellus. Taon edustalle pari kolme vuotta sitten upotettu HTMS Sattakut saa nyt uuden pällistelijän. Ja olihan se hieno. :)

Loppujen lopuksi en tee Taolla enempää sukelluksia, vaan keskityn auringonpalvontaan. Yhtenä päivänä menemme paatilla iltapäiväksi viereiselle Koh Nangyuanin kolmoissaarille lapsenvahdeiksi ihastuttavalle Frans-pojalle, jonka vanhemmat menevät sukeltamaan. Saarella on jonkun verran vanhoja tuttuja. Erityisen iloinen olen Kayn tapaamisesta. Alun perin australialainen sukeltaja asuu Taolla, käy kesäisin Suomessa ja tekee töitä öljynporauslautoilla ympäri maapalloa. Kayn suomalainen tyttöystävä Taija odottaa vauvaa, joten huhtikuussa pariskunnalla on edessä muutto Suomeen, ainakin väliaikaisesti. 

Viimeisenä iltana menemme porukalla Earth Houseen, joka on englantilaisen Kerryn pitämä superkiva baari Mae Haadin satamasta päätietä hieman eteenpäin. Erikoisoluiden lisäksi baarissa tarjoiltiin myös siidereitä, mm. Thatchers’sin Green Goblinia! Toki tuontioluina ja –siidereinä nämä maksoivat enemmän kuin peruschang, mutta hintaa Green Goblinille tuli silti vähemmän kuin Suomessa. Illan ohjelmassa oli lisäksi snorkkelitesti, kun jälleen yksi sukeltaja sai divemasterin tutkintonsa valmiiksi. Koska seuraavana päivänä on Thaimaan vaalit, oli poliisin määräyksestä baarit suljettava puoliltaöin. Tämän jälkeen sain Kaylta onneksi kyydin kotiin, joten ei tarvinnut kävellä. Sairee beachilta kaikuvan bassonjytkeen perusteella kaikki baarit eivät kuitenkaan olleet sulkeneet oviaan. En kuitenkaan jaksanut jatkaa enää iltaa vaan painuin pehkuihin. 

Seuraavana päivänä Lomprayah vei minut iltapäivälaivalla takaisin mantereelle Chumphoniin. Tuolla odottelin junaa mukavassa Fame-nimisessä kahvilassa, jonka Kay oli minulle vinkannut. Tutustuin saksalaiseen Rebeckaan, joka oli seuraavana päivänä menossa Taolle. Juttelimme pitkät pätkät ja sain hyviä vinkkejä Australiaan, jossa Rebecka on viimeisen vuoden asunut. Juna oli lopulta 2 tuntia myöhässä. Junassa sain yläpedin, joka on varsin kapea. Nukuin kuitenkin kohtuullisen hyvin ja aamulla ennen yhdeksää olimme Hat Yaissa, Etelä-Thaimaan suurimmassa kaupungissa. Sieltä otin bussin Pak Baran satamakaupunkiin, josta pääsin lautalla Koh Lipen saarelle. 

Saari on hyvin piskuinen ja matala; lempinimenä onkin Thaimaan Malediivit. Pituutta saarella on vain kolmisen kilometriä, autoja ei ole laisinkaan ja ensimmäinen automaattikin on vasta eilen avattu. Toki automaatti ei vielä syystä tai toisesta toimi. :)

Vesi ovat kauniin turkoosia ja kirkasta. Ensimmäisenä päivänä lähinnä kävelin laiskasti paikkoihin tutustuen ja aurinkoa ottaen. Iltasella kävelin erään sukellus shopin, Baan Kasirin Divingin ohi ja jäin lukemaan sukelluskohteista. Pian paikan työntekijä Robin, ruotsalainen sukelluksenopettaja, tulikin kertomaan minulle seuraavan päivän sukelluksista ja kyselemään olisinko kiinnostunut. Aikani jahkailin, kunnes päätin että mikä ettei.

Seuraava päivä olikin superkiva! Paatti, jolla matkasimme, oli todella hieno. Osa porukasta teki kolme sukellusta, minä jätin keskimmäisen väliin ja nautiskelin auringosta. Meillä oli varsin hauska fundive –porukka. Porukkaa liidasi Tom ja hupisukeltajina meitä oli tanskalainen Maria, Ryan jenkeistä, malesialainen Mandy sekä kanadalainen pariskunta Jacqueline ja Frank. Jacquelinella oli mukanaan kunnon järkkärikamera, ja hän napsikin koko porukasta aivan mahtavia kuvia. 

Ensimmäinen sukellus oli hieman haasteellinen koska oma sukellusparini Mandy oli sukeltanut viimeksi vajaa vuosi sitten ja olisi kaivannut muistinvirkistys-kurssia. Muuten sukellus meni kuitenkin hyvin. Näin kymmenittäin pikku-Nemoja. Muitakin hienoja kaloja näkyi, mutta näille en tiedä nimiä. Toinen sukellukseni oli Stone henge –nimisellä saitilla. Sukellus oli vieläkin haasteellisempi. Pinnassa oli voimakas virtaus, joten maskin puhdistus oli hankalaa. Tämä kostautuikin sitten pinnan alla, koska maskini oli jatkuvasti huurussa. Puhdistelin sitä parhaani mukaan, mutta eipä tämä paljoa auttanut. Näkyvyys oli muutenkin huonompi kuin ensimmäisellä sukelluksella. Lisäksi pohjassakin kulki virtauksia, jotka vaihtoivat suuntaansa. Onneksi parinani oli tällä kertaa Ryan, jonka kanssa sukelsin välillä käsi kädessä maskiongelman ja virtausten sattuessa samaan hetkeen. Turvapysähdyksenkin (3 minuuttia 5 metrin syvyydessä) teimme poijuköydessä roikkuen, kuin liput voimakkaassa tuulessa. En ole ennen ollut yhtä kovassa virtauksessa. Lopulta pääsimme kaikki takaisin paatille ja suuntasimme takaisin kohti Pattaya beachia (hämäävä nimi, eikö?).

Myöhemmin kävimme illallisella italialaisessa La Luna –ravintolassa yhdessä Ryanin ja hänen ystäviensä Stevien ja Ceeceen kanssa. Tämän jälkeen yhdistimme voimamme tanskalaisen Marian ja hänen kahden ystävänsä kanssa ja menimme drinkeille Handicraft baariin. Otimme Rainforest –drinkit, joka oli juuri edellisenä päivänä päässyt drinkkilistalle. Suosittelen lämpimästi sekä baaria että drinkkiä. Baaritiskin takana istuu jatkuvasti valkoinen koira, jonka paikan omistaja kertoo olevan hänen paras baarimikkonsa. Tunnelma baarissa on mukavan rento ja hieman hipahtava. Tanskalaiset tytöt jatkoivat iltaa vielä rantabaariin, tarkoituksenani oli seurata heitä, mutta käydessäni huoneessa viemässä vesipulloa, sänky ja uni vain veivät voiton. 

Yövyn New Wave –nimisessä paikassa. Huoneet ovat varsin persoonattomia, mutta sänky on tähänastisen reissuni paras, joten päädyin jäämään paikkaan 3 yöksi. Hintaa huoneelle kertyy 800B. Tähän sisältyy pieni ja särisevä TV, josta tulee vain thai-kanavia sekä ilmastointi, josta oikeasti on hyötyä. Paikka on myös varsin siisti ja aika lähellä kävelykadun Pattaya beachin päätä.

Eläminen Lipella tuntuu olevan kalliimpaa kuin Taolla. 2 hupisukellusta maksaa 1000B enemmän, ruoka ja juomat ovat kalliimpia sekä myös majoitus. Kaikenkaikkiaan, mitä etelämmäksi Thaimaassa tulee, sitä kalliimmaksi eläminen on käynyt. Halvinta on ollut ehdottomasti Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa ja Paissa, jossa majoituksen sai 150 bahtilla. 

Tämän päivän suunnitelmanani on viettää päivä rannalla kirjaa lukien ja rentoutuen, käydä ehkä snorklailemassa hiukan. Huomenna aamulla speedboat vie minut Langkawin saarelle, josta lennän Kuala Lumpuriin. Tarkoituksena viettää yksi yö KL:ssa ja perjantaina 7.2. lentää Melbourneen, Australiaan. Näin ollen maailmanympärimatkani ensimmäinen osuus Kaakkois-Aasiassa alkaa olla lopuillaan. Ja ainiin, Taolla ollessani pieniä riemunkiljahduksia aiheutti postin mukanaan tuoma uusi pankki/luottokortti. Sen myötä elämä on käynyt huomattavasti helpommaksi.

Auringonlasku In Touchin terassilta kuvattuna

Koh Tao <3

Mukava paiva rannalla...

Innokkaat lapsenvahdit Taija & Kay seka suloinen Frans

Koh Lipen Pattaya beachin itapaa.

Sukelluskohde Ko Lipella

Fundive-porukkaamme: Tom, Ryan, Maria ja Mandy

Aamupalaa Elephant-kahvilassa Lipella