Tuhansia ellei jopa satoja saaria, Day 22

Lähes järveksi muuttuva Mekong, lukemattomia pikkusaaria ja hiekkasärkkiä, iloisia ihmisiä. Suurimmat nähtävyydet pystyy kiertämään päivässä, kuitenkin moni tuntuu jäävän jumittamaan Etelä-Laosiin ”4000 saarelle”. Tunnetuimmat saarista ovat Don Khong, Don Det sekä Don Khon. Itse vietin 3 päivää Don Detilla, jossa kuulemani mukaan on eniten elämää. Kyseessä on viehättävä pikkusaari, jonka ympäri polkee pyörällä alle tunnissa. Polkupyörän vuokra päiväksi on 10.000 kipiä, eli noin 1€. Tie on mukavan kuoppainen, ja istumalihakset joutuivatkin varsin kovalle koetukselle. Keskellä saarta on lähes pelkästään riisiviljelmiä, jotka näin kuivalla kaudella olivat yllättäen kuivia ja oljenkeltaisia. Turismi on vahvasti esillä, pohjoispäässä saarta lähes joka nurkalla on bungaloweja tarjolla. Elo saarella on varsin leppoisaa ja rauhalliseen elämänrytmiin olikin varsin helppo solahtaa. Bungalowin terassin riippumatosta oli yllättävän vaikea irroittautua, varsinkin kun näköalana oli mahtava Mekong.

Kaksi päivää meni helposti tekemättä melkein yhtään mitään, mutta kolmantena päivänä oli aktiviteettia sitten senkin edestä. Myös koulukaverini Lauri sattui olemaan saarella ja puolittain pakotin hänetkin mukaani kajakki-retkelle. Päivä alkoi klo 8 aamupalalla ja yhdeksän pintaan lähdimme kajakoimaan kohti ensimmäistä vesiputousta. Vesiputoukselle joutui patikoimaan jonkunmatkaa, mutta se oli sen arvoista. Tällä välin kajakkimme oli siirretty toiselle puolelle tätä pientä saarta ja pääsimme jatkamaan melomista. Mukanamme oli kaksi opasta, ja pian melomisen aloitettuamme halusivat oppaat vaihtaa veneitä niin, että minä olin toisen oppaan kanssa ja Lauri toisen. Tämä kuulemma sen takia että tulossa on voimakkaita virtauksia. Hieman jäin asiaa tässä kohtaa ihmettelemään, koska mukana oli paljon hentoisempiakin tyttösiä kuin minä. Minun kanssani samassa kajakissa oli Sut, suht hyvin englantia puhuva opas, joka heti ensitöikseen tiedusteli seurustelemmeko Laurin kanssa. Ja kun ”voimakkaat virtaukset” eivät olleet edes kunnon koskia, jäi veneenvaihdon syy hieman kyseenalaiseksi. Joka tapauksessa hauskaa piisasi. Jatkoimme melomista Kamputsean (kylläpäs se on suomeksi hassunkuuloinen kun on tottunut käyttämään sanaa Cambodia) rajalle, jossa jäimme seuraamaan makeanveden delfiinejä. Aivan lähelle kajakeitamme delfiinit eivät uskaltautuneet, mutta etäämmällä näin niitä usemmankin kerran. Lounastimme paikallisessa kylässä ja jälleen jatkoimme melomista eteenpäin kunnes rantauduimme kävimme uimassa ja pakkasimme kajakit songthauhun ja me kaikki melojat vielä samaan autoon. Suuntasimme auton kohti Kaakkois-Aasian suurimpia vesiputouksia. Ja olihan se kyllä aika vaikuttava! Muutama kuutio vettä virtaamassa, sanoisin. Jatkoimme autolla satamaan, josta piti vielä meloa lyhyt matka Don Detin saarelle. Ja tottakai me lähdimme Laurin kanssa melomaan sellaisella vauhdilla, ettei huomattu, että muut menivät eri reittiä voimakkaan virtauksen vuoksi. Olisimme siltikin kyllä rantautuneet ensimmäisinä, mutta päätimme käydä noukkimassa pari virtauksen kouriin joutunutta tubeilijaa. Päivä oli mukavan aurinkoinen ja antoisa, mutta myös varsin väsyttävä. Eipä siinä jaksanut edes jatkaa baarien sulkemisaikaan (joka saarella on klo 23) vaan piti luovuttaa jo kymmenen jälkeen ja lähteä nukkumaan.

Viime yö menikin yöjunassa, joka oli varsin miellyttävä kokemus. Myöhästyin ensiksi bussista jonka piti viedä minut Paksesta  Ubon Ratchathaniin, mutta onneksi puolen tunnin kuluttua lähti Bangkokin yöbussi, jonka mukana pääsin Uboniin ja sieltä minulle järjestyi kyyti bussiasemalta rautatieasemalle lisäkustannuksitta. Ja ehdin vielä hyvin junaankin! Aamulla olin noin kahdeksalta Bangkokissa ja suuntasin yhdentoista pintaan Chatuchakin markkinoille. Alue oli mielettömän iso, mutta siellä oli mukava kierrellä sen suuremmitta kiireittä. Oli kuitenkin niin kuuma että parin kolmen tunnin jälkeen siirryin Siam Paragonin ostoskeskukseen. Hieman tein ostoksia ja kävin elokuvateatterissa. Sitten kävelinkin Si Lomin metroasemalle ja otin metron rautatieasemalle. Minulle vakuutettiin että käveleminen on turvallista, ja niin se olikin mutta reitti kulki mielenosoituspaikan ohi. Nyt siellä oli rauhallista, mutta ihmisiä oli paikalla runsaasti. Porukkaa myös yöpyi paikalla teltoissa, joita oli varmaan satoja.

Nyt edessä toinen yö junassa, valitettavasti kylläkin ilman sänkypaikkaa, koska ne oli myyty loppuun. Aamulla olenkin Chumponissa, josta aamulautta vie minut kilpikonnasaarelle, Koh Taolle. Saari on tuttu kolmen vuoden takaa, ja odotukset ovatkin nyt korkealla! Tiedossa on sukeltamista, hauskanpitoa ja rentoutumista!

Paivitys 5.2. Kuvia!

Don Detin Sunset -puolella ihailemassa auringonlaskua

Polkupyoralla seikkailua...

Nakyma Mekong-joelle

Rentoa loikoilua hammockissa...

Miau

Kajakkireissun ekalla vesiputouksella Laurin kanssa

Kajakkien pakkaamista...

...ja lopputuloksena erittain tiivis tunnelma :D

Hieman isompi vesiputous

Muutama kuutio vetta...

Telttameri Bangkokin keskustassa

Ennakkoaanestyspaiva Bangkokissa, kuumottava tunnelma

Laos, Day 18

Viikko Laosissa on kulunut nopeasti. Blogin pitämistä on vaikeuttanut heikot internetyhteydet sekä myös jossain määrin allekirjoittaneen laiskuus. :)

Rajan ylitys Laosin puolelle ja slow boatin saaminen oli jokseenkin jatkuvaa odottelua. Yövyimme siis yhden yön Chiang Khongissa Thaimaan puolella ja aamulla klo 8 lähti bussi rajalle. Itse rajan ylitys ja viisumien saaminen kävi yllättävän sutjakkaasti. Meitä kehoitettiin vaihtamaan viisumia varten US dollareita, koska viisumin hinta bahteissa vaihtelee, mutta dollareina se on sama. Tiedä häntä sitten säästyikö rahaa ollenkaan, mutta suomalaiselta viisumi Laosiin maksoi 35 US dollaria. Ruotsalaisilta hinta on vain 31 US dollaria, wtf? Tämän jälkeen seurasikin odotteluruljanssi. Ensin yhdessä paikassa odotutettiin laivalippuja, täällä meille sanottiin, ettei ennen laivaa ole enää mahdollista ostaa ruokaa ja että laivalla kaikki on tuplahintaista. Meille myytiin myöskin istuintyynyjä 50B hintaan. Seuraavassa pysähdyspaikassa näitä tyynyjä sai 40bahtilla. Ja loppujen lopuksi laivassa oli vanhat linja-autoistuimet puisten penkkien sijaan, joten tyynyt olivat jokseenkin turhat. Ja tosiaan tässä toisessa pysähdyspaikassa sai myöskin ostaa ruokaa, huokeampaan hintaan kuin edellisessä, joten aivan kaikkea ei kannata vetää henkeensä. Kun vihdoin pääsimme laivaan, se oli jo aika täynnä. Odottelimme vielä tunnin verran, ja laot yrittivät tunkea vielä yhtä isoa bussilastillista ihmisiä täpötäyteen laivaan. Loppujen lopuksi matkaan lähti kuitenkin kaksi paattia, mutta varsin tiiviit oltavat oli silti. Purjehdimme päivän Mekong-jokea alas Pak Bengiin, jossa oli yöpyminen. Kahden hengen huone irtosi 300 bahtilla (7,5€). Toinen päivä oli mukavampi, mutta myös kylmempi. Tuulenpitävä takki ja pitkät housut ehdottoman suositeltavat! Slow boatia voin suositella, mikäli ei kauhea kiire ole edetä, mutta se vie kylläkin kaksi kokonaista päivää. Aika sujui rattoisasti kanssamatkustajien kanssa turistessa.

Ensi alkuun fiilis laoista oli Rip off –meininki, eli kynitään tyhmiltä turisteilta kaikki mikä irti lähtee. Saavuttuani Luang Prabangiin käsitys kuitenkin muuttui. Ehdottoman ihana kaupunki ja jokailtaiset markkinat olivat mahtavat. Ostin paljon tuliaisia, jotka minun varmaan pitää postittaa Suomeen, koska en jaksa kantaa niitä mukanani koko loppureissua. Kasvisruoka-buffet katukeittiöstä maksoi kokonaiset 10.000 kipiä, eli 1€. J

Viivyin Luang Prabangissa kolme päivää ja asustelin Khammanyy Inn nimisessä hostellissa. Hostelli oli aika keskivertotasoa, mutta mahtava henkilökunta, kivat huonekaveri ja ilmainen aamupala tekivät visiitistäni huipun. Lähellä Luang Prabangia, n. 45min tuktuk-matkan päässä sijaitsee Kuan Si –vesiputous, joka on ehkä hienoin koskaan näkemäni vesiputous. Siellä pääsi patikoimaan vesiputouksen yläjuoksulle kun alajuoksulla taas oli uimapaikka liaanin (köyden) kanssa. Illanviettoon –ja miksei päivänkin viettoon mahtava paikka on Utopia-bar aivan joen rannassa. Aamuisin ja iltapäivisin siellä järjestetään joogaa, ja monet ihmiset menevät sinne vain istuskelemaan ja kirjaa lukemaan. Tunnelma on mukavan rento, ihmiset ystävällisiä ja musiikki hyvää. Baarit Laosissa sulkeutuvat lähes järjestään 23.30, joten tuohon kellonaikaan ne, jotka haluavat illan jatkuvan, hyppäävät tuktukiin, joka vie heidät keilaradalle. Siellä juomatarjoilu edelleen pelaa ja aistittavissa on jos jonkunnäköistä kaatoa ja ränniä.

Hostellimme henkilökunta järjesti perjantai-illalla juhlat. Menimme isolla porukalla paikalliseen ravintolaan syömään ja tästä jatkoimme paikalliselle klubille. Me olimme ainoat länsimaalaiset ja keräsimmekin aika paljon katseita. Meininki oli kuitenkin mahtava, ja jälleen tutustuin uusiin ihmisiin hostellistamme. Edustettuna oli ainakin Saksa, Hollanti ja Sveitsi. Seuraavana aamuna lähdimmekin tällä porukalla jatkamaan matkaa kohti Vang Viengiä.

Vang Vieng on (surullisen) kuuluisa joen laskemisesta kumirenkaan kanssa. Muutamia vuosia sitten joen varressa oli pystyssä viitisentoista baaria, joista janoinen kumirengaskansa voi hankkia kurkunkostuketta. Känniset urpot kuitenkin ottivat ja hukkuivat jokeen, joten nykyään tubeilu on paljon rauhallisempaa kuin vielä pari vuotta sitten. Pystyssä on enää 3 baaria. Vesi oli varsin viileää, mutta aurinko lämmitti mukavasti. Ihmiset yllättäen olivat varsin hyvällä tuulella, beerpongia, lentopalloa ja koripalloa pelaillen. Erityisesti Toinen baari oli kiva paikka, koska siellä soitettiin musiikkia. Ilmeisesti tämä on yleisesti kielletty näissä baareissa, mutta paikan omistaa kuulemani mukaan paikallinen poliisipäällikkö, joten kukapa häntä alkaisi kieltämäänkään… :D Illat kuluivat hauskassa kuppilassa nimeltään Sunset Kangaroo.

Ja ettei elämä kävisi liian helpoksi, niin pieni takaiskukin matkaani on jo ehtinyt sattua. Automaatti pirulainen vei nimittäin minun pankkikorttini. Ja pankin sähläyksen vuoksi en ehtinyt saada varakorttia ennen reissuun lähtemistä, joten tilanne vaikutti jokseenkin ikävältä. Onnekseni kuitenkin huonekaverini Louiza Itävallasta oli niin mainio tyttö, että nosti minulle rahaa automaatista ja minä taas sähköisesti siirsin rahaa hänen tililleen. Soitin luottokuntaan ja sovimme kortin lähettämisestä minulle. Joten aivan vielä en voi huokaista helpotuksesta, mutta toivon mukaan kortti saapuu sovitusti.

Vang Viengissä olin 2 kokonaista päivää ja yövyimme Pan’s place –nimisessä hostellissa. Henkilökunta oli avuliasta ja suihkusta tuli kuumaa vettä, joten olin varsin tyytyväinen. Wifin kanssa tosin oli jatkuvasti ongelmia. Vang Viengissä voi patikoida, pyöräillä, meloa kajakeilla ja käydä luolissa, mutta itse päädyin vain tubeilemaan kahtena päivänä. Kolmantena päivänä otin aamubussin Vientianeen, Laosin pääkaupunkiin. Kuulin monilta, ettei kyseessä ole kovin kaksinen kaupunki ja nähtävyyksiä on heikosti, joten päädyin viipymään siellä vain yhden iltapäivän. Illalla hyppäsin yöbussiin, joka lähti n. klo 20.30 ja tänään aamulla olin Paksessa Etelä-Laosissa suunnilleen 6.30. Nyt olenkin suuntaamassa vielä etelämmäksi, lähelle Kamputsean rajaa 4000 Islandsille. Kyseessä on saaristo Mekong-joessa. Paikasta pitäisi myös löytyä Kaakkois-Aasian suurin vesiputous, sekä makean veden delfiinejä.

Kuvat eivät jostain syystä lataudu aikajärjestyksessä ja olen liian laiska järjestämään niitä, joten yrittäkää kestää. :)

Erik Chilestä, sekä Adam ja Erin Chicagosta, Vang Vieng

Hurjat aamupalan kokkaajat, osalla hostellivieraista ilta venyi pitkäksi... Luang Prabang.

 

Paikallisia lapsia Laosin maaseudulla.

Dan Israelista ja Erik Chilestä, Sunset Kangaroo Vang Vieng

 

Tubing, Vang Vieng

Jäätelönmyyjä, Luang Prabang

Mekong auringonlaskun aikaan, Luang Prabang

Kuan Si vesiputous, kuvaaja oli hiukan myöhässä... :D

Kuan Si vesiputous, Luang Prabang

Mekong

Mekong

Mekong

Kuan Si -vesiputouksen yläjuoksulla

 

Tuk tukissa Vientianessa

Pahoinvointia, eläimiä ja markkinoita... Day 8

Viimeisin blogimerkintäni päättyi siihen kun olin hyppäämässä bussiin Paista Chiang Maihin. No voinpa nyt kertoa, etten ole koskaan, KOSKAAN, voinut niin pahoin bussissa. Oksupoksu ei sentään yllättänyt, mutta lähellä se oli. Rakas siskoni Meri, ymmärrän nyt täysin kuinka ”hauskaa” sinulla oli Teneriffan vuoristoteillä. :D

Matkaseuralaisteni mukaan reitti moottorpyörillä oli sekä henkeäsalpaava että henkeäuhkaava. Maisemat totisesti olivat jylhät, mutta 762:sta mutkasta yksi teki tepposet walesilaiselle Gethinille ja tämä kaatui pyörällään. Onneksi ei menny luita rikki, mutta aika ikävän näköiset ruhjeet kaveri kyllä sai.

Chiang Maissa kävimme vielä iltamarkkinoilla, eli useamman korttelin pätkällä aivan mielettömästi jos jonkunnäköistä kaupustelijaa ja esiintyjää. Erityisesti sunnuntai-illan markkinat, jotka siis poikkeavat tavanomaisesta ”Night Bazaarista” oli hienot. Paljon teki mieli ostaa tavaraa, mutta en ehkä tässä vaiheessa vielä halua täyttää rinkkaani aivan äärilleen.

Viimeiset pari päivää ruokahalu on ollut jokseenkin kadoksissa ja kokoajan ollut jotenkin etova olo. Kun tähän vielä lisää edellisöisen lihas- ja nivelsäryn, päänsäryn sekä kipeät imurauhaset kaulalla ja hieman kuumeisen olon ja hämmentävät unet, olin jo aivan valmis diagnosoimaan itselleni denguekuumeen. Jotkuthan siis sairastavat kyseisen sairauden täysin oireettomana. Eilispäivä ja viime yö menivät kuitenkin suht hyvin pientä päänsärkyä lukuunottamatta, joten denguekuume tai ei (dehydraatio ehkä todennäköisempi vaihtoehto?), olo on nyt taas lähes normaali ruokahaluttomuutta lukuunottamatta.

Eilen kävimme yhdessä Gethin ja Emilien kanssa Chiang Mai Zoossa, joka oli massiivisen kokoinen puisto, emmekä edes jaksaneet näillä helteillä kiertää koko puistoa. Tarjolla olisi ollut myös avobussikyyti hintaan 100B (2,5€), mutta se tuntui aivan liian korkealta hinnalta. :D Käsitys rahasta on hieman muuttunut kun yhden yön majoituksenkin saa halvimmillaan hintaan 150 bahtia. Eläintarhan vetonaulana toimii 3 jättiläispandaa, joista eilen oli nähtävissä vain yksi, Chuang Chuang. Laiskanpuoleinen nalle. Lippu eläintarhaan maksoi 150B, mutta nähdäkseen Chuang Chuangin piti maksaa 100B ylimääräistä.

Haikein mielin sanoin hyvästit kolmelle matkaseuralaiselleni, mutta mahdollisesti reitit vielä heidän kanssaan kohtaavat. :) Tänään aamulla hyppäsin pikkubussiin, joka toi minut Laosin rajalle Chiang Khongiin. Matkalla pysähdyimme lähellä Chiang Raita valkoisella temppelillä, joka kieltämättä oli vaikuttava. Sisällä seinämaalauksissa esiintyivät niin hämähäkkimies, angry birds kuin Jack Sparrowkin!

Huomenna ylitämme rajan ja edessä on kahden päivän slow boat –matka Mekong-jokea pitkin Luang Prabangiin.

Päivitys 15.1. Kuvia tekstiin liittyen! :)

Afrikan eläimiä Chiang Main eläintarhassa. Mm. Melman ja Marty. :)

Jäätävän kokonen... syöksyhammas! :D

Gloria ja pari kaveria

Chuang Chuang

Chillailua uima-altaalla Chiang Khongissa pitkän bussimatkan jälkeen.

Chiang Rain valkoinen temppeli

Valkoisen temppelin spookyt kädet

Valkoisen temppelin sisältä. Näitä ei ois saanu kuvata. :)

Bye bye, Pai. Day 6.

Olen rakastunut. Pohjois-Thaimaahan. Ihmiset täällä ovat supermukavia, maisemat ovat upeat ja eläminen on paljon halvempaa kuin etelässä ja saarilla.

Vietin ensin kaksi päivää Chiang Maissa, kävin couchsurfing-tapaamisessa ja tutustuin hienoihin ihmisiin. Majoituin Diva guesthouse hostellissa, 6 hengen dormissa. Palvelu on ykkösluokkaa ja sängyt mukavat. Myös suihkusta tulee lämmintä vettä, joten paikka saa minulta kyllä hyvät arvostelut! Samassa huoneessa kanssani majoittui 3 tyyppiä, ruotsalainen tyttö ja kaksi poikaa, toinen Australiasta ja toinen Walesista. Kun nämä pyysivät lähtemään heidän mukanaan Paihin en epäröinyt kahta sekuntia!
Chiang Maissa kävimme yhdessä 1-day-trekking reissulla, joka ei varsinaisesti mitään trekkausta kyllä ollut. Mutta muuten ihan mahtava päivä. Kävimme orkidea- ja perhospuistossa, ratsastimme elefanteilla, patikoimme n. 40min hienolle vesiputoukselle jossa kävimme uimassa.


Orkideapuisto
 

Dumbo!

Matkalla vesiputoukselle...

 

 

...ja määränpäässä.

 

Tämän jälkeen menimme vielä laskemaan koskea, ensin sellaisella kumipaatilla,  ja sitte vielä bambulautalla. Sadekaudella kyyti olisi varmasti hurjempi, mutta aikamoista kyytiä saatiin nytkin. Kerran putosin veneestäkin ja peräsimestä huolehtiva thai-poika onki minut takaisin paattiin. :D
Venettä jouduimme odottamaan melkein 2 tuntia, mutta se ei paljon haitannut kun otimme joen varressa aurinkoa... :)

Matkaseuraa, Emily, Josh ja Gethin

 

 

Samalla reissulla mukana oli myös kaksi jätkää Floridasta, 2 tyttöä Tanskasta, 2 hammaslääkäriä Argentiinasta ja irlantilainen pariskunta. Todella hauska seurue kaikenkaikkiaan. Floridan pojilta kysyinkin vinkkejä Miamin varalle... Ja Johanna ja Maija, kyseessä on ehdottomasti partycity! ;)

Chiang Mai on Pohjois-Thaimaan isoin kaupunki, jossa kuitenkin on mukava pikkukaupungin tunnelma. Ja paljon buddha-temppeleitä! Olen nyt palaamassa vielä kahdeksi yöksi Chiang Maihin, jolloin tarkoituksena on käydä iltamarkkinoilla ja eläintarhassa katsomassa pandoja.

Viimeiset kaksi päivää ovat vierähtäneet Paissa, joka on vielä pienempi kaupunki pohjoisessa, lähellä Myanmarin rajaa. Ensimmäisenä iltana olimme kaikki niin väsyneitä, että menimme nukkumaan jo kymmeneltä vähäisen kaupungin kiertelyn jälkeen. Emily, Gethin ja Josh ajoivat n. 130km matkan tänne moottoripyörillä, mutta itsellä ei riittänyt niin paljon luottoa omiin ajotaitoihin, joten otin pikkubussin.
Eilen hyppäsin Emilyn pyörän taakse ja ajoimme aivan mahtavalle kuumalle lähteelle, joka sijaitsee kansallispuistossa. Paikalla ei ollut ketään muita, ja itsekin löysimme paikan kuin vahingossa kun olimme hieman eksyksissä. :D Vesi oli varmaan 40-asteista ja todella kirkasta!

Natural hot spring

 

Siellä aikamme lilluttuamme lähdimme ajamaan takaisin ja kävimme vielä yhdellä vesiputouksella, mutta kuuman lähteen jälkeen ei tehnyt mieli mennä uimaan kylmään vuoristoveteen. Yövyimme mukavassa bungalow-kylässä aivan Pai-joen rannassa, paikan nimi oli Purple monkey. Työntekijät olivat huippumukavia ja avuliaita ja tunnelma rennon letkeä. Paikalla oli myös paljon eläimiä, muun muassa kaksi todella rasittavaa kukkoa jotka mukavasti herättivätkin "kukonlaulun aikaan". Eläimistä suloisin oli pieni kili, Bambi!

Bambi <3

 

Paita on vaikea kuvailla. Monet reissaajat kehoittivat minua tulemaan tänne. Kysyessäni miksi paikka on niin ihmeellinen, kukaan ei kuitenkaan osannut sanoa mitään tarkkaa syytä. Nyt kahden päivän jälkeen kuitenkin ymmärrän ja silti en itse osaa asiaa sen tarkemmin kuvailla. :)

Ravintolan hurjat tiikerit...

 

And so it has begun... Days 1-3

 

Viimeinen viikko on ollut yhtä hullunmyllyä. Viimeiset päivät töissä, epätoivoisesti yrittäen keskittyä töihin. Isän 60-vuotisjuhlat Uudenvuoden aattona. Viimehetken reissuvalmisteluja. Ja hermoilua, hermoilua, hermoilua. Onko nyt varmasti kaikki mietittynä? Vakuutukset? Katkaistako spotify ja mitenkäs ne nettisopimukset menikään…? Jatkuvasti tuntui tulevan mieleen uusia asioita mitä piti miettiä. Ja kaiken päälle aina välillä valtasi mielen suorastaan epätoivoinen fiilis; miten sitä pärjää, 5kk yksin maailmalla!? Mutta h-hetken lähestyessä mieli oli kuitenkin yllättävän rauhallinen. Elämä kantaa ja eiköhän sitä kuitenkin pärjää. J

Uhosin, että maksimissaan rinkalle tulee painoa 10kg. Joopajoo. 14kg ja risat. Vaikka mielestäni sain aika hyvin kaikkea turhaa karsittua pois, niin silti tuo kapsäkki aikalailla painaa. Elektroniikkaa lukuunottamatta ei matkaan mitään kovin arvokasta lähtenyt, joten isosta osasta tavaraa voi luopuakin jos oikein alkaa harmittaa painavan rinkan raahaaminen. J

Sunnuntaina 5.1. tosiaan tapahtui take off, sinivalkoisin siivin Finnairilla Helsingistä Bangkokiin. Muutama kyynelkin siinä vuodatettiin kun vanhemmat olivat minua saattamassa. 10-tuntinen lento kuitenkin meni kaikinpuolin hyvin. En kylläkään nukkunut silmällistäkään vaikka yritinkin. Bangkokissa lento oli perillä paikallista aikaa 07:25, joten käytännössä sen yön unet jäivät nollaan. Eikä seuraava yö mennyt kovin paljon paremmin. Tarkoituksena oli ottaa yöjuna makuuvaunussa Chiang Maihin Pohjois-Thaimaahan. Tulin lentokentältä suoraan juna-asemalle, mutta maanantai-illan junat olivat jo loppuunmyydyt. Yritin aikaisemmin ostaa lippua jo etukäteen, mutta se ei jostain syystä onnistunut netin kautta. Päädyin siis nyt hyppäämään junaan, joka lähtee jo 12.45 päivällä ja aikataulun mukaan on perillä 04:10 seuraavana aamuna. Kakkosluokassa mennään, mutta muuten en oikeastaan saanut selville minkälaisesta vaunusta on kyse. Innolla odottaen…

…Ja eipä tästä muuta sanaa voi käyttää kuin elämys! Todella ryhmyinen ja vanha vaunu, puiset seinät väriltään likaisen keltaiset, mutta sentään nahkapenkit (3. luokassa on puiset penkit). Ikkunaluukut on kokoajan selkkosen selällään eikä tuo ulko-ovikaan lainkaan pysy kiinni, joten jatkuva tuuli tässä kyllä käy ja hieman jännittää, että minkälainen flunssa tästä vielä kehkeytyy… :D Välillä tuulonen tuo mukavan pölypilven mukanaan vaunuun tai joku ystävällinen kanssamatkustaja käy tuossa oven suussa tupakalla. Istun siis aivan tässä ensimmäisessä penkkirivissä heti ulko-ovista seuraavana…

Ja lopulta, 17h ja 350 sivua kirjaa Sinä päivänä myöhemmin, melkein 2h myöhässä saavun Chiang Main rautatieasemalle. Sain onneksi jonkunverran nukuttua, mutta pitää silti myöntää, että varsin epätoivoisia ajatuksia pyöri välillä päässä, yön pimeimpinä tunteina. Nyt fiilis jo hieman parempi… Pitänee vielä mainita, että älkää missään nimessä lukeko tuota Nichollsin kirjaa vastaavassa mielentilassa, kevyesti masentavaa luettavaa! :D

391 Bahtia tuli kyydille hintaa, joten ei tästä kuitenkaan itseään mitenkään kipeäksi joudu maksamaan (~10€). Varsinkin kun esimerkiksi vertaa, että Rauma-Tampere väli kustantaa kotosuomessa bussilla matkaten 14€. Mutta taitaapi silti jatkossa jäädä vastaavat junamatkat tekemättä… :D