And so it has begun... Days 1-3

 

Viimeinen viikko on ollut yhtä hullunmyllyä. Viimeiset päivät töissä, epätoivoisesti yrittäen keskittyä töihin. Isän 60-vuotisjuhlat Uudenvuoden aattona. Viimehetken reissuvalmisteluja. Ja hermoilua, hermoilua, hermoilua. Onko nyt varmasti kaikki mietittynä? Vakuutukset? Katkaistako spotify ja mitenkäs ne nettisopimukset menikään…? Jatkuvasti tuntui tulevan mieleen uusia asioita mitä piti miettiä. Ja kaiken päälle aina välillä valtasi mielen suorastaan epätoivoinen fiilis; miten sitä pärjää, 5kk yksin maailmalla!? Mutta h-hetken lähestyessä mieli oli kuitenkin yllättävän rauhallinen. Elämä kantaa ja eiköhän sitä kuitenkin pärjää. J

Uhosin, että maksimissaan rinkalle tulee painoa 10kg. Joopajoo. 14kg ja risat. Vaikka mielestäni sain aika hyvin kaikkea turhaa karsittua pois, niin silti tuo kapsäkki aikalailla painaa. Elektroniikkaa lukuunottamatta ei matkaan mitään kovin arvokasta lähtenyt, joten isosta osasta tavaraa voi luopuakin jos oikein alkaa harmittaa painavan rinkan raahaaminen. J

Sunnuntaina 5.1. tosiaan tapahtui take off, sinivalkoisin siivin Finnairilla Helsingistä Bangkokiin. Muutama kyynelkin siinä vuodatettiin kun vanhemmat olivat minua saattamassa. 10-tuntinen lento kuitenkin meni kaikinpuolin hyvin. En kylläkään nukkunut silmällistäkään vaikka yritinkin. Bangkokissa lento oli perillä paikallista aikaa 07:25, joten käytännössä sen yön unet jäivät nollaan. Eikä seuraava yö mennyt kovin paljon paremmin. Tarkoituksena oli ottaa yöjuna makuuvaunussa Chiang Maihin Pohjois-Thaimaahan. Tulin lentokentältä suoraan juna-asemalle, mutta maanantai-illan junat olivat jo loppuunmyydyt. Yritin aikaisemmin ostaa lippua jo etukäteen, mutta se ei jostain syystä onnistunut netin kautta. Päädyin siis nyt hyppäämään junaan, joka lähtee jo 12.45 päivällä ja aikataulun mukaan on perillä 04:10 seuraavana aamuna. Kakkosluokassa mennään, mutta muuten en oikeastaan saanut selville minkälaisesta vaunusta on kyse. Innolla odottaen…

…Ja eipä tästä muuta sanaa voi käyttää kuin elämys! Todella ryhmyinen ja vanha vaunu, puiset seinät väriltään likaisen keltaiset, mutta sentään nahkapenkit (3. luokassa on puiset penkit). Ikkunaluukut on kokoajan selkkosen selällään eikä tuo ulko-ovikaan lainkaan pysy kiinni, joten jatkuva tuuli tässä kyllä käy ja hieman jännittää, että minkälainen flunssa tästä vielä kehkeytyy… :D Välillä tuulonen tuo mukavan pölypilven mukanaan vaunuun tai joku ystävällinen kanssamatkustaja käy tuossa oven suussa tupakalla. Istun siis aivan tässä ensimmäisessä penkkirivissä heti ulko-ovista seuraavana…

Ja lopulta, 17h ja 350 sivua kirjaa Sinä päivänä myöhemmin, melkein 2h myöhässä saavun Chiang Main rautatieasemalle. Sain onneksi jonkunverran nukuttua, mutta pitää silti myöntää, että varsin epätoivoisia ajatuksia pyöri välillä päässä, yön pimeimpinä tunteina. Nyt fiilis jo hieman parempi… Pitänee vielä mainita, että älkää missään nimessä lukeko tuota Nichollsin kirjaa vastaavassa mielentilassa, kevyesti masentavaa luettavaa! :D

391 Bahtia tuli kyydille hintaa, joten ei tästä kuitenkaan itseään mitenkään kipeäksi joudu maksamaan (~10€). Varsinkin kun esimerkiksi vertaa, että Rauma-Tampere väli kustantaa kotosuomessa bussilla matkaten 14€. Mutta taitaapi silti jatkossa jäädä vastaavat junamatkat tekemättä… :D