Matka maailman ympäri 151 päivässä.: Tuhansia ellei jopa satoja saaria, Day 22

Lähes järveksi muuttuva Mekong, lukemattomia pikkusaaria ja hiekkasärkkiä, iloisia ihmisiä. Suurimmat nähtävyydet pystyy kiertämään päivässä, kuitenkin moni tuntuu jäävän jumittamaan Etelä-Laosiin ”4000 saarelle”. Tunnetuimmat saarista ovat Don Khong, Don Det sekä Don Khon. Itse vietin 3 päivää Don Detilla, jossa kuulemani mukaan on eniten elämää. Kyseessä on viehättävä pikkusaari, jonka ympäri polkee pyörällä alle tunnissa. Polkupyörän vuokra päiväksi on 10.000 kipiä, eli noin 1€. Tie on mukavan kuoppainen, ja istumalihakset joutuivatkin varsin kovalle koetukselle. Keskellä saarta on lähes pelkästään riisiviljelmiä, jotka näin kuivalla kaudella olivat yllättäen kuivia ja oljenkeltaisia. Turismi on vahvasti esillä, pohjoispäässä saarta lähes joka nurkalla on bungaloweja tarjolla. Elo saarella on varsin leppoisaa ja rauhalliseen elämänrytmiin olikin varsin helppo solahtaa. Bungalowin terassin riippumatosta oli yllättävän vaikea irroittautua, varsinkin kun näköalana oli mahtava Mekong.

Kaksi päivää meni helposti tekemättä melkein yhtään mitään, mutta kolmantena päivänä oli aktiviteettia sitten senkin edestä. Myös koulukaverini Lauri sattui olemaan saarella ja puolittain pakotin hänetkin mukaani kajakki-retkelle. Päivä alkoi klo 8 aamupalalla ja yhdeksän pintaan lähdimme kajakoimaan kohti ensimmäistä vesiputousta. Vesiputoukselle joutui patikoimaan jonkunmatkaa, mutta se oli sen arvoista. Tällä välin kajakkimme oli siirretty toiselle puolelle tätä pientä saarta ja pääsimme jatkamaan melomista. Mukanamme oli kaksi opasta, ja pian melomisen aloitettuamme halusivat oppaat vaihtaa veneitä niin, että minä olin toisen oppaan kanssa ja Lauri toisen. Tämä kuulemma sen takia että tulossa on voimakkaita virtauksia. Hieman jäin asiaa tässä kohtaa ihmettelemään, koska mukana oli paljon hentoisempiakin tyttösiä kuin minä. Minun kanssani samassa kajakissa oli Sut, suht hyvin englantia puhuva opas, joka heti ensitöikseen tiedusteli seurustelemmeko Laurin kanssa. Ja kun ”voimakkaat virtaukset” eivät olleet edes kunnon koskia, jäi veneenvaihdon syy hieman kyseenalaiseksi. Joka tapauksessa hauskaa piisasi. Jatkoimme melomista Kamputsean (kylläpäs se on suomeksi hassunkuuloinen kun on tottunut käyttämään sanaa Cambodia) rajalle, jossa jäimme seuraamaan makeanveden delfiinejä. Aivan lähelle kajakeitamme delfiinit eivät uskaltautuneet, mutta etäämmällä näin niitä usemmankin kerran. Lounastimme paikallisessa kylässä ja jälleen jatkoimme melomista eteenpäin kunnes rantauduimme kävimme uimassa ja pakkasimme kajakit songthauhun ja me kaikki melojat vielä samaan autoon. Suuntasimme auton kohti Kaakkois-Aasian suurimpia vesiputouksia. Ja olihan se kyllä aika vaikuttava! Muutama kuutio vettä virtaamassa, sanoisin. Jatkoimme autolla satamaan, josta piti vielä meloa lyhyt matka Don Detin saarelle. Ja tottakai me lähdimme Laurin kanssa melomaan sellaisella vauhdilla, ettei huomattu, että muut menivät eri reittiä voimakkaan virtauksen vuoksi. Olisimme siltikin kyllä rantautuneet ensimmäisinä, mutta päätimme käydä noukkimassa pari virtauksen kouriin joutunutta tubeilijaa. Päivä oli mukavan aurinkoinen ja antoisa, mutta myös varsin väsyttävä. Eipä siinä jaksanut edes jatkaa baarien sulkemisaikaan (joka saarella on klo 23) vaan piti luovuttaa jo kymmenen jälkeen ja lähteä nukkumaan.

Viime yö menikin yöjunassa, joka oli varsin miellyttävä kokemus. Myöhästyin ensiksi bussista jonka piti viedä minut Paksesta Ubon Ratchathaniin, mutta onneksi puolen tunnin kuluttua lähti Bangkokin yöbussi, jonka mukana pääsin Uboniin ja sieltä minulle järjestyi kyyti bussiasemalta rautatieasemalle lisäkustannuksitta. Ja ehdin vielä hyvin junaankin! Aamulla olin noin kahdeksalta Bangkokissa ja suuntasin yhdentoista pintaan Chatuchakin markkinoille. Alue oli mielettömän iso, mutta siellä oli mukava kierrellä sen suuremmitta kiireittä. Oli kuitenkin niin kuuma että parin kolmen tunnin jälkeen siirryin Siam Paragonin ostoskeskukseen. Hieman tein ostoksia ja kävin elokuvateatterissa. Sitten kävelinkin Si Lomin metroasemalle ja otin metron rautatieasemalle. Minulle vakuutettiin että käveleminen on turvallista, ja niin se olikin mutta reitti kulki mielenosoituspaikan ohi. Nyt siellä oli rauhallista, mutta ihmisiä oli paikalla runsaasti. Porukkaa myös yöpyi paikalla teltoissa, joita oli varmaan satoja.

Nyt edessä toinen yö junassa, valitettavasti kylläkin ilman sänkypaikkaa, koska ne oli myyty loppuun. Aamulla olenkin Chumponissa, josta aamulautta vie minut kilpikonnasaarelle, Koh Taolle. Saari on tuttu kolmen vuoden takaa, ja odotukset ovatkin nyt korkealla! Tiedossa on sukeltamista, hauskanpitoa ja rentoutumista!

Paivitys 5.2. Kuvia!