Kiwejä, maoreja ja mädän kananmunan hajuinen kaupunki, Day 81

Saavun Uuden-Seelannin lentokentälle hieman ennen puolta yötä ja nappaan 16NZD maksavan bussin keskustaan. Olen jo varannut majoituksen pariksi yöksi Base Auckland hostellista Queen streetin ja Dardy streetin kulmasta. Sijainti on erinomainen, huoneet siistit ja henkilökunta ystävällistä. Suihkuista tulee hieman miinusta, kun kerroksen kolmesta naisten suihkusta toimi vain yksi ja sekin heikonlaisesti.

Alatte jo varmaan kyllästyä muiden reissaajien tapaamisen hehkuttamiseen, mutta jälleen kerran tutustuin hostellissa kahteen mahtavaan neitokaiseen naapurimaastamme Ruotsista. Noin viiden minuutin keskustelun jälkeen tytöt jo kutsuivat minut mukaansa viettämään päivää Mission Bay rannalle. Hetken emmittyäni päätin lähteä tyttöjen matkaan. Ja meillä olikin varsin mukava päivä auringosta nauttien. Cairnsin kostean ilmaston jälkeen 25 astetta tuntui mukavalta, varsinkin kun rannalla kävi kokoajan pieni tuuli. Tämä olikin varsin petollinen yhdistelmä ja illalla sen huomasikin pienenä punoituksena vatsanahkassa. :D

 

Siri ja Alva Mission Bay beachilla

Illemmalla kävimme syömässä intialaisessa ravintolassa, jonka jälkeen suuntasimme tarkastamaan Aucklandin yöelämää. Hostellin alakerrassa oli varsin mukava baari/klubi, josta vaihdoimme hetkeksi toiseen paikkaan - vain tullaksemme takaisin noin tuntia myöhemmin polkupyöräriksalla. Kova jätkä se oli polkemaan kun meitä oli kyydissä tavanomaisen kahden ihmisen sijaan neljä aikuista. :D
Lauantaina Siri ja Alva jatkoivat matkaansa, ja minä vietin päiväni shoppailemalla ja kiertelemällä kaupunkia. Lisäksi varasin seuraavalle päivälle Base hostellin reissutiskiltä bussimatkan Rotoruan kaupunkiin ja muutamia aktiviteettejä siellä.

Albert Park, Auckland

Albert Park, taustalla Sky Tower

Sunnuntaiaamulla suuntasin bussiasemalle ja 4 tunnin ajomatkan päästä päädyin Rotoruan kaupunkiin. Koko bussimatkan ajan odottelin hobittien ja haltijoiden pian hyppäävän kukkuloiden takaa esiin. Kyllä se sen verran muistutti Taru Sormusten Herrasta -elokuvan maisemia vihreine kukkuloineen.
Rotoruan kaupungissa on geotermistä aktiivisuutta, kuumia muta-altaita ja höyryäviä/kiehuvia lammikoita. Ja se haju. Rikistä se kai johtuu, mutta mädiltä kananmunilta se lähinnä tuoksui.
Heti samalle iltapäivälle olin varannut laskuvarjohypyn läheisessä Taupon kaupungissa. Ilma oli kuitenkin liian tuulinen, joten tämä aktiviteetti valitettavasti peruuntui. Tututuin sen sijaan Rotoruan kaupunkiin kävellen. Kaupunki sijaitsee saman nimisen järven rannalla. Ilma oli jokseenkin vaihteleva. Välillä satoi vettä ja ajoittain paistoi aurinko.

Yksijalkainen lokki :D

Lake Rotorua

Lake Rotorua

Aarretta metsästämään...

Jouduin pitämään sadetta erään ison puun alla suuressa puistossa, ja aika mahtavan sateenkaaren se heittikin taivaalle. Jatkoin kierrostani museon edustalla olevaan ruusupuutarhaan. (Äiti, ne oli aika hienoja!) Museoon en kuitenkaan mennyt sisään asti kun nälkä jo alkoi yllättää. Kävin ostoskeskuksessa syömässä, ja eräässä kaupassa myyjäneiti antoi minulle paljon hyviä vinkkejä Guatemalaa varten kuultuaan minun reissaavan sinne, mm. hostellin nimen, jota hänen tätinsä pyörittää Atitlanin järvellä - käski sanoa terveisiä jos menen sinne. Taidanpa mennä. :D

Rotoruan ruusupuutarha

Seuraavana aamuna klo 08.30 minut tultiin hakemaan hostellilta White water raftingia varten. Tuttavallisemmin kyse on koskenlaskusta. Laskimme Kaitiaki-jokea tanskalaisen pariskunnan, kahden belgialaistytön sekä lontoolaispariskunnan voimin kahdella eri paatilla. Hintaa tälle aktiviteetille tuli 95$, mutta voin kyllä lämpimästi suositella kaikille. Oli meinaan niin huikea kokemus. Koskeen sisältyi mm. 7 metrin vesiputous, jonka laskimme tyylikkäästi alas! Vain tanskalaistyttö tipahti paatista, mutta näppärästi ongimme hänet takaisin kyytiin. Ohjaajat olivat hauskoja, mutta myös turvallisuusasiat olivat kunnolla hanskassa. Päällä oli märkäpuku, pelastusliivit, kypärä ja vielä märkäpukutossut. Tästä minulla on myös kuvamateriaalia, mutten ole vielä saanut siirrettyä kuvia CD-levyltä tälle koneelle.

Iltapäivällä katselin hostellihuoneen parvekkeelta alas altaalle. Ja kukas muu siellä on aurinkoa palvomassa kuin uusi ystäväni ruotsista, Siri. Sovimme illalle treffit, tätä ennen minulla oli varattuna tutustuminen paikallisen Mitai-heimon tiluksiin. Tilaisuus oli mahtava, oli ruokaa ja elävää musiikkia ja paljon tietoa maori-kulttuurista. Lisäksi tilaisuudessa esitettiin Haka eli maori-kulttuurin "taistelutanssi", jota mm. All Blacks, eli Uuden-Seelannin rugbyjoukkue esittää aina ennen peliä. Sen verran pelottavasta jutusta oli kyse, että eturivin pikkupoika purskahti itkuun. Käytännössä miehet huutavat/laulavat ja rummuttavat, näyttävät kieltään ja irvistelevät silmät päästä pullistellen. Kannattaa katsoa joku klippi aiheesta YouTubesta, sen verran jännästä hommasta on kyse.

Waka eli maorien taisteluvene

Mitai-heimon päällikkö

Tiistaina olikin edessä viimeinen päivä Uudessa-Seelannissa. Lento Los Angelesiin Yhdyvaltoihin minulla oli illalla 22.45 Aucklandista, joten otin bussin Rotoruasta klo 17. Tämä tuntui varsin jännältä sen vuoksi että saapumisaikani Losiin oli klo 15 SAMANA PÄIVÄNÄ! On hyvin hämmentävää lentää yli kansainvälisen päivärajan. Tästä johtuen 25.3. oli minulle 44 tunnin mittainen päivä.
Tätä ennen vietin kuitenkin vielä päivän Rotoruassa tutustuen mutakylpyihin ja kuumiin lähteisiin.

Jalkakylpy, vesi varmaan 45-asteista, eli kuumaa.

 Paikoittain veden saattoi nähdä jopa kuplivan



 

Musta Air New Zealandin kone kuljetti mukavasti yli Tyynen valtameren...

Kuuma ja kostea Cairns, viimeinen etappi Australiassa, Day 76

Viimeinen stoppi Australian mantereella oli Cairns, tuo Queenslandin helmi ja reppureissaajien luvattu maa. Kaupunki sijaitsee Australian koillisosassa trooppisella vyöhykkeellä joten ilmasto on hyvinkin hikinen. Varsinkin näin sadekaudella, vaikka sadetta en nähnytkään kuin viimeisenä päivänä, jolloin kastuinkin aivan litimäräksi matkalla lentokentälle. :)

Kaupungissa on tarjolla jos jonkinlaista aktiviteettia sademetsäkierroksista koskenlaskuun ja sukelluksiin - onhan Cairns edustalla sellainen mitäänsanomaton sukelluskohde kuin Suuri Valliriutta. :) Jonkunverran hintavia nämä aktiviteetit kuitenkin ovat, joten aktiivilomaa etsivät joutuvat kyllä löysentämään kukkaron nyörejään.

 

Suurin odotuksin, pitkän bussimatkan jälkeen pääsin viimein Cairnsiin. Suuntasin askeleeni Global Central hostelliin, jossa ystäväni Salli ja Aake jo minua odottelivat. Hostelli sijaitsee Shield streetilla keskeisellä paikalla Cairnsia, vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä laguunilta. Varsinaista kunnon rantaa Cairnsissa ei ole, mutta hieno laguuni korvaa tämän puutteen. Lisäksi sängystä yhteishuoneessa joutui halvimmillaan pulittamaan vain 15$ (noin 10€), joten siihenkin nähden paikka oli hintansa väärti.

 

Ensimmäinen ilta toki meni hassuttelun puolelle suomalaisporukassa...

 

Blondit Woolshedissa <3

 

Seuraavana päivänä kävimme ruotsalaisessa Cafe Fikassa, jossa Salli otti karjalanpiirakkaa munavoilla, ja minä lakkajuustokakun. Iloisena yllätyksenä oli kahvilassa myytävät suomalaiset karkit!

 



Cafe Fika - huomaa karkkipussit pöydällä!

 

Mukavan kahvitteluhetken jälkeen olikin hyvä siirtyä laguunille päivää paistattelemaan. Siellä viihdyimmekin useampana päivänä. Sunnuntaina illemmalla keräännyimme esplanadin sporttibaariin katsomaan formuloita. Tai no, pojat katsoivat kisoja kun me Sallin kanssa keskityimme kertaamaan kuulumisia ja nauttimaan baarin antimista. :)

Ei huono paikka lomailla...

Laguuni

 



Maanantaina olikin sitten irlantilaisten sekä myös englantilaisten suuresti juhlima St Patricks day. Viitteitä tästä oli jo näkynyt kahtena edellisenä iltana kun epäilyttävän paljon ihmisiä olivat pukeutuneet vihreään. Maanantaina kuitenkin koko kaupunki tuntui hurahtaneen - ennen puolta päivää näkyi jo ensimmäiset istuvan hostellin viereisen irkkupubin terasilla juoden vihreää olutta - Guinessia tottakai. Kyseinen irkkupubi P.J. O'Briens oli jo aiempina iltoina tullut tutuksi halvan ruokansa ansiosta. Hostellivieraille oli erityistarjouksena ruoka + juoma 6,5$, joka on siis todella edullinen diili! Varsinkin kun ruoka oli yllättävän hyvää, otin useampana iltana pihvin salaatilla ja ranskiksilla. Voin suositella!

Maanantaina päätimme kuitenkin pitää oman grillausillan, sillä laguunin vierustalla oli ilmaisia grillauspaikkoja. Ostimme porukalla kengurupihviä, chorizoa, kesäkurpitsaa, punasipulia, halloumijuustoa sekä valkosipulipatonkia ja maissia, hintaa kertyi yhdessä kertakäyttöruokailuvälineiden kanssa vain 11$ per naama. Joten varsin halpaa. :)

Myöhemmin samana iltana tapasin pari englantilaista ystävää, joihin tutustuin lähes 6 viikkoa aikaisemmin Melbournessa ensimmäisinä päivinäni Australiassa.

 

St Paddy's dayn Barbeque - huomaa vihreät lautaset! :)

 

Seuraava päivä olikin rauhallisempi, ilman mitään suurempia aktiviteetteja - lähinnä pyykinpesua ja rinkanjärjestelyä. Reissussa näitäkin päiviä on hyvä välillä pitää, muuten elämä käy liian kaoottiseksi. Aikainen nukkumaanmeno oli senkin puoleen hyvä idea, koska keskiviikkoaamuna oli aikainen herätys sukellusreissun vuoksi. Aikaisemmin Whitsundaysilla tapaamani Alex oli myöskin tullut Cairnsiin, ja varasimme reissun yhdessä, koska on mukavampi sukeltaa tutun sukellusparin kanssa.

 

Molemmat sukellukset olivat hienoja, mutta ensimmäisellä jouduimme hieman odottelemaan yhtä sukeltajaa, jolla oli ongelmia maskin kanssa. Tähän tuhraantui 50baria ilmaa, joten itse sukellus jäi hieman lyhyeksi. Toinen sukellus oli huomattavasti parempi. Parasta oli kilpikonna, jolle syötimme kädestä korallia/merilevää! Lisäksi näimme Nemoja sekä suuren Wallyn eli Napoleon Wrassen. Tottakai riutalla oli paljon muitakin kaloja, mutta kalantunnistus ei koskaan ole ollut parhaimpia puoliani. :)

 

Matkalla sukeltamaan Alexin kanssa

Laivalla oli paljon väkeä

WALLY!! <3

Löysin Nemon! <3

 

Paluumatkalla ulkoriutalta takaisin Cairnsiin (n. 70km) merenkäynti oli varsin voimakasta ja useampi matkustaja taisi olla varsin huonovointinen. Yksikin tyttö istui takakannella pussin kanssa koko paluumatkan.
Sukellusfirman nimi oli Deep Sea Divers Den, ja reissu oli mielestäni hyvin järjestetty. Lounastimme laivalla ja ruoka oli maukasta. Hintaa reissulle kahden sukelluksen kanssa kertyi 225$, mutta halusimme lisäksi ottaa sukelluksille mukaan oppaan, joten tämä maksoi lisää 15$ per naama per sukellus. Tästä oli kuitenkin ilo maksaa, koska näin ollen en joutunut itse navigoimaan vedessä! Lisäksi dive masterimme oli huippuhauska ja innostava englantilaismies Dave. Kilpikonnan löydettyämme teimme vedessä muutamat tanssiliikkeetkin. :) Kallista lystiähän tuo on, mutta kyllä tuo taisi olla myös elämäni tähänastisista sukelluksista paras! (Sori vaan Koh Taon väki!)

Torstaina olikin edessä lento Uuteen-Seelantiin, juuri vaadittavat 24 tuntia viimeisen sukelluksen jälkeen. Täytyy sanoa, että 6 viikkoa Australiassa sujahti yllättävän nopeasti. Monta hienoa kokemusta ja uutta ystävää rikkaampana jatkan nyt reissua eteenpäin. Monta paikkaa jäi vielä näkemättä, kuten Fraser Island, Magnetic Island, Tasmania ja koko Länsi-Australia. Ehkä vielä jossain kohtaa suuntaan takaisin ja käyn tsekkaamassa myös nämä mestat. Nyt tältä erää kuitenkin Australian osuus reissustani on taputeltu ja on aika haistella uusia tuulia ja seikkailuja. Matkani on myöskin aika tarkkaan puolessa välissä, 2,5kk reissattu ja toinen mokoma vielä edessä. Vaikka aika on mennyt nopeasti, samalla myös Thaimaassa ja Laosissa viettämäni aika tuntuu jo kovin kaukaiselta. Onneksi vanhoja blogitekstejä lukemalla palautuu myöhemmin monta hauskaa yksityiskohtaa mieleen! :)

Terkkui kotiin, mul on tääl kivaa! (p.s. Meri, uus mekko!) ;)

 

Lääketieteen luentoja, irlantilaisia ja purjehdusta, Day 71

Paljon on jälleen vettä virrannut viimeisen blogipäivityksen jälkeen. Tai siltä se ainakin tuntuu. Viimeksi olin juuri siirtynyt hippilandia Byron Baysta Gold coastille. Siellä majoituin paikallisen lääkisopiskelija Nigelin luona Robinassa. Kävimme rannalla, Burleigh Headin kansallispuistossa ja couchsurfing tapaamisessa Surfer’s paradisessa. Ensimmäisenä iltana kävimme Bondin yliopistolla uimassa, ihan kunnolla kuntoilumielessä, joka oli virkistävää vaihtelua. Osallistuin myös yhdessä Nigelin kanssa samaisella yliopistolla ortopedian luennolle aiheena yläraajan arviointi. Toki professori heitti ensimmäisen hiillostuskysymyksen minulle heti 5 minuutin kuluttua luennon alusta… :) Kaiken kaikkiaan Gold Coastilla oli mukavaa, mutta paikka ei jättänyt sen kummempia sävähdyksiä. Ja mikäli on liikenteessä kiireemmällä aikataululla, tämän paikan jättäisin ensimmäisenä väliin.

Burleigh headissa, taustalla Surfer's Paradise

 

Max Brenner -suklaakahvilassa, mums!

 

Surfer's Paradise

 

Seuraavaksi suuntasin junalla Brisbaneen, tai oikeastaan Loganholmeen, joka on pikkukaupunki Brisbanen eteläpuolella. Juna-asemalla minua vastassa oli Brian, alun perin irlantilainen heppu, johon tutustuin kolme vuotta sitten matkatessani Vietnamissa. Yövyin hänen luonaan pari yötä, ja tultuamme hänen kotiinsa, melkein ensimmäinen kysymys oli ”Would you like a beer?”. Haha, meillä oli hauskaa kerratessamme kuulumisia. Vaikka Brian lähti töihin aikaisin aamulla, hän palasi molempina aamuima yhdeksän pintaan takaisin vain tuodakseen minut juna-asemalle. Todellinen kullanmuru tämä hassusti englantia puhuva mies. Vietin yhden päivän tutustumalla Brisbaneen, ja kaupunki vaikutti kyllä todella kivalta. Kävin Queensland museumissa, kävelin ympäri kaupunkia ja joenrantaa. Botanical garden oli todella miellyttävä paikka, ja iltapäivän vietinkin ottamalla aurinkoa keinotekoisella laguunilla South Bankissa joenrannassa.

Brisbane, Botanical garden, taustalla Story bridge

Parin Brisbane/Loganholme -päivän jälkeen sain kyydin parilta mukavalta aussimieheltä Noosaan. Jälleen kyyti järjestyi gumtreen kautta, ja maksoi vain 10$. Noosassa vietin ensimmäisen yön sohvasurffaamalla paikallisen Troyn luona. Vaikka tyyppi oli töissä, hän lähetti osoitteensa minulle ja kertoi takaoven olevan auki minua varten. Iltapäivä meni mukavasti riippumatossa kirjaa lukien ja auringosta nauttien. Seuraavana aamuna Troy joutui kuitenkin lähtemään selvittämään jonkunlaista perhekriisiä, ja minun piti löytää uusi majapaikka. Pienessä paikassa viikonloppuna tämä saattaa joskus olla hyvinkin hankalaa ja ensi alkuun tilanne vaikuttikin huonolta. Edellisenä päivänä minua kyydinneet pojat lupasivat jo majapaikan heidän pakustaan, mutta onneksi YHA-hostellissa oli yksi peruutuspaikka, joten asiat järjestyivät parhain päin. Hostellissa tutustuin mukavaan saksalaistyttöön, jonka kanssa vietimmekin iltaa. Noosassa oli parhaillaan surffifestarit ja –kilpailut, joten ihmisiä oli paljon liikkeellä. Kaupunki itsessään on varsin pieni, ja meininki jälleen kerran varsin leppoisa. Lähtöpäivänä sain kuulla, että seuraavassa kohteessani Airlie beachilla oli kelit olleet todella huonot viime aikoina. Pitkään arvoin, että pitäisikö sittenkin muuttaan suunnitelmaa ja mennä sen sijaan Fraser islandille. Lopulta päätin kuitenkin mennä alkuperäisen suunnitelman mukaan ja suunnata Airlie beachille.

Noosa beach

 

Noosa beach

 

Jälleen gumtreen kautta järjestyi kyyti mukavan aussimiehen Bradin matkassa. Tällä oli pieni valloittava koira mukana, Freckles, joka istua tönötti koko alkumatkan minun sylissä etupenkillä. Pysähdyimme yöksi Rockhamptoniin, jossa Brad itse asiassa asuukin. Minä yövyin paikallisessa YHA:ssa, joka oli hieman nuhruinen, mutta yöunet olivat kuitenkin hyvät. Seuraavana päivänä jatkoimme ilman Freckelesiä matkaamme kohti Airlie beachia, johon Brad oli suuntaamassa töiden takia. Vaikka kilometrejä kertyi useampi sata, ei Brad suostunut ottamaan rahaa vastaan, vaan sain kyydin ilmaiseksi. Tämä oli vain tyytyväinen, kun sai juttuseuraa pitkälle matkalle. Matkalla noukimme kyytiin ranskalaisen liftarin, joka elävöitti keskustelua kertomalla maailmanympärimatkastaan rahaa käyttämättä. Aika huikea saavutus reissata 12 kuukautta käyttämällä rahaa vain 7 kertaa.

Maanantaina Airlie Beachille saapuessamme sää oli varsin huono, tuulta ja sadetta. Majoituin X-Base hostellilla, joka oli yllättävän mukava ja rauhallinen. Ilta meni lähinnä sisätiloissa muiden hostellivieraiden kanssa. Seuraavana päivänä saimme jo hieman aurinkoa ja vietin pari tuntia laguunilla kirjaa lukien, mutta ilma oli edelleen varsin epävakainen. Samana iltana aloitin 3päivää/3yötä purjehdusreissun Whitsundaysin saaristoon, jonka olin saanut varattua vain pari päivää ennen. Todella huonon kelin (=syklonin) takia monta purjehdusta oli jouduttu perumaan viimeisinä 5 päivänä. Onnekseni Solway Lass kuitenkin lähti seilaamaan. Laivalla oli matkustajia 26 ja miehistöä 5. Laiva lähti satamasta iltasella kahdeksan pintaan ja aallot olivat varsin hurjat, selvisimme kuitenkin suojaisaan poukamaan enemmittä merisairauksitta. Mietin jo, että mitä jos kaikki päivät tulevat olemaan samanlaista sateista harmautta. Onneksi olin kuitenkin täysin väärässä. Seuraava aamu koitti kirkkaan aurinkoisena ja koko päivän saimme nauttia kauniista kelistä ja raikkaasta meri-ilmasta. Kävimme kuuluisalla Whitehaven beachilla ja seilasimme merta purjeet lepattaen. Kyseessä ei ollut mikä tahansa purkki, vaan 127 jalkaa, eli noin 39 metriä pitkä merirosvolaivalta näyttävä purjevene. Kyseinen laiva on rakennettu alun perin vuonna 1902 Hollannissa, ja se on seilannut molemmissa maailmansodissa.

Oli tosi tylsää :D

 

Solway Lassin atkustajia nauttimassa auringosta

 

Pari kertaa oli pilviäkin...

 

Whitehaven beach

 

Whitehaven beach

 

Koko kolme päivää oli aivan mahtava, varmaankin tähänastisen reissuni paras kokemus. Sää oli lähes kokoajan aurinkoinen, vain yhtenä iltana saimme hiukan sadetta. Toisena päivänä snorklailimme ja sukelsimme koko päivän. Syklonin jäljiltä näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, mutta kokemus oli kuitenkin hyvä. Ruoka laivalla oli todella hyvää, ja miehistö oli todella mukava. Kapteeninamme oli Tim, hauska kitaraa soittava merikarhu. Kolmannen päivän aamuna ehdimme vielä snorklailemaan ja vain nauttimaan auringosta yhden saaren upealla rannalla. Lisäksi laivan toisen maston yhteen poikkipuuhun(?) oli kiinnitetty pitkä köysi, jonka kanssa sai liaaninomaisesti hyppiä mereen niin paljon kuin sielu sietää. Useampi tunti tuli vietettyä vesileikeissä tai kajuutan katolla aurinkoa ottaen. Oli hauska huomata miten tuntemattomista ihmisistä tuli minulle hyviä ystäviä vain kolmessa päivässä. Porukasta löytyi pari muutakin laulajatyttöä ja yksi ruotsalainen kitaristi, joten illatkin sujuivat rattoisasti. Viimeisenä päivänä tunnelma oli vähintäänkin haikea. Oli jo ehtinyt tottua eloon merellä ja ympäröivien ihmisten seuraan. Maihinpaluun iltana meille oli vielä järjestetty yhteinen iltama, jonka vetovastuussa oli baarimikkomme Kurt, vinkeä nuorimies joka ulkomuodon perusteella on mustaparran sukua. Nimeni tuotti hänelle jatkuvaa huvia, joka englantilaisittain äännettynä kuulostaa pahoittelulta. ”Love is never having to say your sari (sorry).” Vapaasti suomennettuna Rakkautta on, ettei koskaan joudu sanomaan olevansa sari. :D 

Nautiskellaan siitä auringosta

 

Laivan keulaverkossa yhdessä norjalaisen Rebekan kanssa

 

Kurt ja Kenny avaamassa purjeita

 

Auringonlasku merellä

 

Optinen harha :D

 

Iloisia snorklaajia

 

Kapteenimme Tim ja eräs iloinen reissaaja

 

Tämä reissu kustansi 490$, joten hintaa reissulle kyllä kertyi, mutta oli se kyllä joka sentin arvoinen. Kokemus oli sanoinkuvaamaton ja jokapäiväinen hyvänolon tunne mieletön. Tällaisina hetkinä sitä käsittää kuinka uskomattoman onnekas sitä saa olla, kun on mahdollisuus toteuttaa unelmaansa ja saada näin mahtavia kokemuksia. Voin lämpimästi suositella kaikille. Vaatii paljon töitä ja järjestelyjä, ja enemmän kuin hiukan uskallusta, mutta on satakertaisesti sen arvoista. Olen selkeästi vielä kolmen päivän aurinkoisen purjehduksen jälkihehkussa, jota ei edes pieni edellisen illan kosteudesta johtuva päänsärky pysty peittämään. :)

Purjehduksen jälkeinen illanvietto Airlie beachilla, kuvassa ruotsalainen Mimmi.

 

Kuten jo aikaisemmin olen huomannut, jännästi törmää samoihin ihmisiin matkan varrella. Vielä juuri ennen viimeisen Airlie Beach -illan päättymistä tapasin yökerhossa saman suomalaisen jannun, johon olin törmännyt jo Sydneyssä, Byron Bayssa ja Gold coastilla. Eittämättä törmään häneen vielä Cairnsillakin. :D

Nyt lauantaiaamuna hyppäsin siis Premier-firman bussiin Cairnsiin. 10h bussimatka tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi, kun on tottunut taittamaan matkaa pienemmissä pätkissä. Hintaa matkalle kertyy 81$, joka kieltämättä hieman kirpaisee, kun on tottunut kulkemaan halvemmilla autokyydeillä, mutta tälle pätkälle ei löytynyt sopivaa autoa. Suunnittelin jo liftaamista, mutta viime hetkellä kuitenkin jänistin siitäkin. Matka on kuitenkin helpompi taittaa, kun tietää, että perillä odottavat Salli ja Aake ja toivon mukaan jäähdytetty viini. :) (Internet-yhteyden puutteen vuoksi pääsin lataamaan tämän blogipäivityksen pari päivää myöhässä...)

Hippilandia Byron Bay, Day 59

Hahaa, tätä ette varmasti odottaeet! Vain viiden päivän kuluttua edellisestä uusi blogipäivitys! :D
Siirtyminen Sydneystä Byron Bayhin sujui yllättävän mukavasti saksalaisen ja italialaisen tytön seurassa. Kuskinamme toimi englantilainen insinööri joka laittoi kilometrejä menemään hyvään tahtiin ja noin 10h ajon jälkeen saavuimme kohteeseen.
Byron Bay on varsin pieni kaupunki, joka elää enimmäkseen turisteista. Varasin majoituksen Arts Factory Lodgesta, jota moni aiemmin tapaamani reissaaja minulle oli suositellut. Tämä suunnattoman kokoinen hippihostelli sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella, joten hostelli järjestääkin ilmaisen kyydityksen minibussilla säännöllisin väliajoin. Tosin välimatka kaupunkiin ei ole päätähuimaava, joten useasti taitoimme matkan myös kävellen.
Jaoin huoneen suurimman osan aikaa kolmen ruotsalaisen ja yhden suomalaisen kanssa. Ja mistäs muualtakaan suomalainen kaveri olisi kuin Tampereelta. :D Ja tottahan siitä lähdettiin porukalla illanviettoon. Samalla kertaa tuli kokeiltua myös kenguruburgeria.

Perjantaina olotila oli enemmän tai vähemmän väsynyt ja vietinkin suurimman osan päivää auringosta nauttien hostellin altaalla. Iltapäivällä hollantilainen hostellin työntekijä järjesti ilmaisen hulavanne workshopin, johon osallistuin. Pari vuotta sitten Utrechtissa, Hollannissa eräs paikallinen tyttö tutustutti minut lajiin, johon heti tykästyin. Nyt opin pari uutta temppua hulavanteen kanssa. Tosin monesti vanne lähti myös lentämään ei-haluttuun suuntaan, joten homma vaatinee lisää harjoittelua.

Lauantaina hyvin nukutun yön jälkeen lähdin patikoimaan läheiselle majakalle. Matka oli varsin rankka, kiipesin ensin yhden harjun päälle ja sitten alas majakalle. Näkymät kuitenkin olivat henkeäsalpaavat, koska majakka sijaitsee niemen kärjessä, jota meri ympäröi kolmesta suunnasta. Aaltojen pauhu rantakallioihin oli korviahuumaavaa. Valitettavasti unohdin kameran hostellille tuona päivänä, joten kuvia noista maisemista minulla ei ole. :( Muutenkin otin Byron Bayssa varsin laiskanlaisesti valokuvia.
Takaisinpäin kävellessäni tutustuin Minnesotalaiseen Elizabethiin, ja suuntasimmekin lopulta yhdessä rannalle. Kyseessä oli kaunis Watego-niminen ranta, Byron Bayn päärannasta majakalle päin. Myöhemmin menin syömään yhdessä Sydneyssä tutustumani suomalaisen ja virolaisen pojan kanssa. Hostellilla nopean ehostautumisen jälkeen istuimme jälleen iltaa huonekavereideni kanssa ja myöhemmin lähdimme vielä kaupungille Wicked Monkeys -nimiseen kuppilaan. Paikka oli tupaten täynnä, mutta tunnelma oli kuitenkin mukavan leppoisa.

Sunnuntaina kävimme nopeasti kiertämässä paikalliset markkinat, jonka jälkeen oli pakko suunnata rannalle. Keli vain oli niin kuuma ja hiostava, että oli pakko päästä välillä uimaan. Illalla huoneessamme valot sammuivat 22.30 ja aika pian tämän jälkeen taisivat kaikki olla unessa.

Suunnitelmana minulla oli joko jäädä vielä pariksi päiväksi Byron Bayhin tai jatkaa matkaa Gold Coastille. Laitoin gumtree-sivustolle kyydinhakuilmoituksen, ja tänään maanataiaamuna tulikin viestiä mahdollisesta kyydistä. Lisäksi löysin sohvasurfaus-paikankin läheltä Gold Coastia lääketieteen opiskelijan luota, joten päätin jatkaa matkaani eteenpäin.
Kyyditsijäni oli hieman vanhempi mies, vähän creepy ja tämän kysyessä mahdollisesta poikaystävästä, vastasin vakuuttavasti poikaystävän odottavan Suomessa. Matkaa oli vajaa 100km ja maksoin vain 10$ ja pääsin turvallisesti perille, joten saan olla tyytyväinen. Jatkossa tosin valitsen ehkä kyytini hieman tarkemmin, koska kaikenlaisia hyypiöitä varmasti saattaa tielle mahtua.
Lueskelin pari tuntia kirjaa rannalla Surfers Paradisessa, kunnes majoittajani tuli hakemaan minut autolla. Nigel on alun perin Singaporesta, mutta on asunut Australiassa jo 12 vuotta ja opiskelee nyt viimeistä vuottaan lääkiksessä. Paljon yhteisiä jutunaiheita löytyikin ja huomenna menen yhdessä hänen kanssaan mahdollisesti tutustumaan paikalliseen yliopistoon. Myös jatkosuunnitelmat ovat nyt hieman tarkentuneet. Keskiviikkona suuntaan pariksi päiväksi Brisbaneen, jossa yövyn irlantilaisen Brianin luona. Tutustuin tähän hauskaa veikkoseen kolme vuotta sitten Vietnamissa, ja haastetta on tiedossa, sillä viimeksi ymmärsin hänen puheestaan ehkä joka kolmannen sanan voimakkaan irkkukorostuksen vuoksi! Saa nähdä miten kommunikointi sujuu tällä kertaa.

Teatree lake lähellä Byron Bayta

Surfers Paradise

Iloinen bäkpäkkeri :)