Lääketieteen luentoja, irlantilaisia ja purjehdusta, Day 71

Paljon on jälleen vettä virrannut viimeisen blogipäivityksen jälkeen. Tai siltä se ainakin tuntuu. Viimeksi olin juuri siirtynyt hippilandia Byron Baysta Gold coastille. Siellä majoituin paikallisen lääkisopiskelija Nigelin luona Robinassa. Kävimme rannalla, Burleigh Headin kansallispuistossa ja couchsurfing tapaamisessa Surfer’s paradisessa. Ensimmäisenä iltana kävimme Bondin yliopistolla uimassa, ihan kunnolla kuntoilumielessä, joka oli virkistävää vaihtelua. Osallistuin myös yhdessä Nigelin kanssa samaisella yliopistolla ortopedian luennolle aiheena yläraajan arviointi. Toki professori heitti ensimmäisen hiillostuskysymyksen minulle heti 5 minuutin kuluttua luennon alusta… :) Kaiken kaikkiaan Gold Coastilla oli mukavaa, mutta paikka ei jättänyt sen kummempia sävähdyksiä. Ja mikäli on liikenteessä kiireemmällä aikataululla, tämän paikan jättäisin ensimmäisenä väliin.

Burleigh headissa, taustalla Surfer's Paradise

 

Max Brenner -suklaakahvilassa, mums!

 

Surfer's Paradise

 

Seuraavaksi suuntasin junalla Brisbaneen, tai oikeastaan Loganholmeen, joka on pikkukaupunki Brisbanen eteläpuolella. Juna-asemalla minua vastassa oli Brian, alun perin irlantilainen heppu, johon tutustuin kolme vuotta sitten matkatessani Vietnamissa. Yövyin hänen luonaan pari yötä, ja tultuamme hänen kotiinsa, melkein ensimmäinen kysymys oli ”Would you like a beer?”. Haha, meillä oli hauskaa kerratessamme kuulumisia. Vaikka Brian lähti töihin aikaisin aamulla, hän palasi molempina aamuima yhdeksän pintaan takaisin vain tuodakseen minut juna-asemalle. Todellinen kullanmuru tämä hassusti englantia puhuva mies. Vietin yhden päivän tutustumalla Brisbaneen, ja kaupunki vaikutti kyllä todella kivalta. Kävin Queensland museumissa, kävelin ympäri kaupunkia ja joenrantaa. Botanical garden oli todella miellyttävä paikka, ja iltapäivän vietinkin ottamalla aurinkoa keinotekoisella laguunilla South Bankissa joenrannassa.

Brisbane, Botanical garden, taustalla Story bridge

Parin Brisbane/Loganholme -päivän jälkeen sain kyydin parilta mukavalta aussimieheltä Noosaan. Jälleen kyyti järjestyi gumtreen kautta, ja maksoi vain 10$. Noosassa vietin ensimmäisen yön sohvasurffaamalla paikallisen Troyn luona. Vaikka tyyppi oli töissä, hän lähetti osoitteensa minulle ja kertoi takaoven olevan auki minua varten. Iltapäivä meni mukavasti riippumatossa kirjaa lukien ja auringosta nauttien. Seuraavana aamuna Troy joutui kuitenkin lähtemään selvittämään jonkunlaista perhekriisiä, ja minun piti löytää uusi majapaikka. Pienessä paikassa viikonloppuna tämä saattaa joskus olla hyvinkin hankalaa ja ensi alkuun tilanne vaikuttikin huonolta. Edellisenä päivänä minua kyydinneet pojat lupasivat jo majapaikan heidän pakustaan, mutta onneksi YHA-hostellissa oli yksi peruutuspaikka, joten asiat järjestyivät parhain päin. Hostellissa tutustuin mukavaan saksalaistyttöön, jonka kanssa vietimmekin iltaa. Noosassa oli parhaillaan surffifestarit ja –kilpailut, joten ihmisiä oli paljon liikkeellä. Kaupunki itsessään on varsin pieni, ja meininki jälleen kerran varsin leppoisa. Lähtöpäivänä sain kuulla, että seuraavassa kohteessani Airlie beachilla oli kelit olleet todella huonot viime aikoina. Pitkään arvoin, että pitäisikö sittenkin muuttaan suunnitelmaa ja mennä sen sijaan Fraser islandille. Lopulta päätin kuitenkin mennä alkuperäisen suunnitelman mukaan ja suunnata Airlie beachille.

Noosa beach

 

Noosa beach

 

Jälleen gumtreen kautta järjestyi kyyti mukavan aussimiehen Bradin matkassa. Tällä oli pieni valloittava koira mukana, Freckles, joka istua tönötti koko alkumatkan minun sylissä etupenkillä. Pysähdyimme yöksi Rockhamptoniin, jossa Brad itse asiassa asuukin. Minä yövyin paikallisessa YHA:ssa, joka oli hieman nuhruinen, mutta yöunet olivat kuitenkin hyvät. Seuraavana päivänä jatkoimme ilman Freckelesiä matkaamme kohti Airlie beachia, johon Brad oli suuntaamassa töiden takia. Vaikka kilometrejä kertyi useampi sata, ei Brad suostunut ottamaan rahaa vastaan, vaan sain kyydin ilmaiseksi. Tämä oli vain tyytyväinen, kun sai juttuseuraa pitkälle matkalle. Matkalla noukimme kyytiin ranskalaisen liftarin, joka elävöitti keskustelua kertomalla maailmanympärimatkastaan rahaa käyttämättä. Aika huikea saavutus reissata 12 kuukautta käyttämällä rahaa vain 7 kertaa.

Maanantaina Airlie Beachille saapuessamme sää oli varsin huono, tuulta ja sadetta. Majoituin X-Base hostellilla, joka oli yllättävän mukava ja rauhallinen. Ilta meni lähinnä sisätiloissa muiden hostellivieraiden kanssa. Seuraavana päivänä saimme jo hieman aurinkoa ja vietin pari tuntia laguunilla kirjaa lukien, mutta ilma oli edelleen varsin epävakainen. Samana iltana aloitin 3päivää/3yötä purjehdusreissun Whitsundaysin saaristoon, jonka olin saanut varattua vain pari päivää ennen. Todella huonon kelin (=syklonin) takia monta purjehdusta oli jouduttu perumaan viimeisinä 5 päivänä. Onnekseni Solway Lass kuitenkin lähti seilaamaan. Laivalla oli matkustajia 26 ja miehistöä 5. Laiva lähti satamasta iltasella kahdeksan pintaan ja aallot olivat varsin hurjat, selvisimme kuitenkin suojaisaan poukamaan enemmittä merisairauksitta. Mietin jo, että mitä jos kaikki päivät tulevat olemaan samanlaista sateista harmautta. Onneksi olin kuitenkin täysin väärässä. Seuraava aamu koitti kirkkaan aurinkoisena ja koko päivän saimme nauttia kauniista kelistä ja raikkaasta meri-ilmasta. Kävimme kuuluisalla Whitehaven beachilla ja seilasimme merta purjeet lepattaen. Kyseessä ei ollut mikä tahansa purkki, vaan 127 jalkaa, eli noin 39 metriä pitkä merirosvolaivalta näyttävä purjevene. Kyseinen laiva on rakennettu alun perin vuonna 1902 Hollannissa, ja se on seilannut molemmissa maailmansodissa.

Oli tosi tylsää :D

 

Solway Lassin atkustajia nauttimassa auringosta

 

Pari kertaa oli pilviäkin...

 

Whitehaven beach

 

Whitehaven beach

 

Koko kolme päivää oli aivan mahtava, varmaankin tähänastisen reissuni paras kokemus. Sää oli lähes kokoajan aurinkoinen, vain yhtenä iltana saimme hiukan sadetta. Toisena päivänä snorklailimme ja sukelsimme koko päivän. Syklonin jäljiltä näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, mutta kokemus oli kuitenkin hyvä. Ruoka laivalla oli todella hyvää, ja miehistö oli todella mukava. Kapteeninamme oli Tim, hauska kitaraa soittava merikarhu. Kolmannen päivän aamuna ehdimme vielä snorklailemaan ja vain nauttimaan auringosta yhden saaren upealla rannalla. Lisäksi laivan toisen maston yhteen poikkipuuhun(?) oli kiinnitetty pitkä köysi, jonka kanssa sai liaaninomaisesti hyppiä mereen niin paljon kuin sielu sietää. Useampi tunti tuli vietettyä vesileikeissä tai kajuutan katolla aurinkoa ottaen. Oli hauska huomata miten tuntemattomista ihmisistä tuli minulle hyviä ystäviä vain kolmessa päivässä. Porukasta löytyi pari muutakin laulajatyttöä ja yksi ruotsalainen kitaristi, joten illatkin sujuivat rattoisasti. Viimeisenä päivänä tunnelma oli vähintäänkin haikea. Oli jo ehtinyt tottua eloon merellä ja ympäröivien ihmisten seuraan. Maihinpaluun iltana meille oli vielä järjestetty yhteinen iltama, jonka vetovastuussa oli baarimikkomme Kurt, vinkeä nuorimies joka ulkomuodon perusteella on mustaparran sukua. Nimeni tuotti hänelle jatkuvaa huvia, joka englantilaisittain äännettynä kuulostaa pahoittelulta. ”Love is never having to say your sari (sorry).” Vapaasti suomennettuna Rakkautta on, ettei koskaan joudu sanomaan olevansa sari. :D 

Nautiskellaan siitä auringosta

 

Laivan keulaverkossa yhdessä norjalaisen Rebekan kanssa

 

Kurt ja Kenny avaamassa purjeita

 

Auringonlasku merellä

 

Optinen harha :D

 

Iloisia snorklaajia

 

Kapteenimme Tim ja eräs iloinen reissaaja

 

Tämä reissu kustansi 490$, joten hintaa reissulle kyllä kertyi, mutta oli se kyllä joka sentin arvoinen. Kokemus oli sanoinkuvaamaton ja jokapäiväinen hyvänolon tunne mieletön. Tällaisina hetkinä sitä käsittää kuinka uskomattoman onnekas sitä saa olla, kun on mahdollisuus toteuttaa unelmaansa ja saada näin mahtavia kokemuksia. Voin lämpimästi suositella kaikille. Vaatii paljon töitä ja järjestelyjä, ja enemmän kuin hiukan uskallusta, mutta on satakertaisesti sen arvoista. Olen selkeästi vielä kolmen päivän aurinkoisen purjehduksen jälkihehkussa, jota ei edes pieni edellisen illan kosteudesta johtuva päänsärky pysty peittämään. :)

Purjehduksen jälkeinen illanvietto Airlie beachilla, kuvassa ruotsalainen Mimmi.

 

Kuten jo aikaisemmin olen huomannut, jännästi törmää samoihin ihmisiin matkan varrella. Vielä juuri ennen viimeisen Airlie Beach -illan päättymistä tapasin yökerhossa saman suomalaisen jannun, johon olin törmännyt jo Sydneyssä, Byron Bayssa ja Gold coastilla. Eittämättä törmään häneen vielä Cairnsillakin. :D

Nyt lauantaiaamuna hyppäsin siis Premier-firman bussiin Cairnsiin. 10h bussimatka tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi, kun on tottunut taittamaan matkaa pienemmissä pätkissä. Hintaa matkalle kertyy 81$, joka kieltämättä hieman kirpaisee, kun on tottunut kulkemaan halvemmilla autokyydeillä, mutta tälle pätkälle ei löytynyt sopivaa autoa. Suunnittelin jo liftaamista, mutta viime hetkellä kuitenkin jänistin siitäkin. Matka on kuitenkin helpompi taittaa, kun tietää, että perillä odottavat Salli ja Aake ja toivon mukaan jäähdytetty viini. :) (Internet-yhteyden puutteen vuoksi pääsin lataamaan tämän blogipäivityksen pari päivää myöhässä...)