Matka maailman ympäri 151 päivässä.: Elämää Thaimaan saarilla... Day 32

Lomprayahin katamaraani kiitää eteenpäin vieden minua kohti kilpikonnasaarta. Edellinen yö junassa ei ollut kovinkaa herkullinen, mutta sain sentään pari kolme tuntia nukuttua. Taolle saapuessani vastassa on kiljuva joukko taksikuskeja, joista jokainen yrittää tarjota kyytiään kysellen määränpäätäni. Kertoessani aikovani kävellä Sairee Beachille eräs taksikuskeista vielä yrittää ”Oh, but it’s so far”. Joopa joo, 10 minuutin kävelymatka ei mielestäni vielä ole kovin kaukana.

Kolmen vuoden aikana on tullut uudistuksia. Pikkukatu Mae Haadin satamasta Saireelle on saanut päällysteen koko matkalle. Viimeksi tie oli pahasti nimismiehen kiharoilla. Majoitun pieneen bungalowiin Viewcliff –resorttiin aivan Saireen eteläpäähän 500B hintaan. Kuumaa vettä suihkusta ei tule, mutta näillä helteillä sitä ei välttämättä kaipaakaan. Huoneessa toimii wifi, mutta hitaasti ja pätkien, joten blogin päivityksestä ei siellä tullut juurikaan mitään. Lämpötila kiikkuu 28-30 asteessa eikä se öisinkään laske paljoa alle 24 asteen. Ihanaa! Enää ei tarvitse nukkua fleecetakissa ja kollareissa! :)

Rannalla on paljon enemmän lapsiperheitä kuin muistankaan. Erään matkaajan kanssa pohdiskelemme, että ilmeisesti vanhemman polven reppureissaajat ovat pikkuhiljaa perheytyneet ja tuovat nykyään koko perheensä saarelle. Saaren tunnelma on kuitenkin tallella. Päiväsaikaan varsin uneliaan rannan baarit täyttyvät illan mittaan juhlakansalla ja juhlat jatkuvat pitkälle aamuun.

Suunnitelmissani on verestää sukellustaitoja, joten otan ensin yhden päivän fresh up –kurssin suomalaisella sukelluskoululla, Koh Tao Diversilla, missä käydään nopeasti läpi kaikki OWD-kurssin asiat, tehdään vedessä harjoituksia ja vielä yksi sukellus päälle. Seuraavana päivänä minulla alkaakin AA. Alkoholista vieroittautumiseen ei (ainakaan vielä) ole tarvetta, vaan kyseessä on Advanced Adventurer –kurssi, joka sisältää 5 sukellusta. Ensimmäisenä päivänä suoritin nosteen hallinta-, navigointi- ja yösukellukset. Navigointi sujuu jotenkuten, mutta sukelluksen päätteeksi minulla ei kyllä ollut hajuakaan missäpäin paatti sijaitsee. :D

Seuraavana päivänä herätys on 6.30 ja seitsemän jälkeen suuntaamme paatilla n. 11km päähän saaresta sijaitsevalle Chumphon pinnacklelle. Vuorossa 30m syvyys, eli deep dive. Ensin tarkastelemme tuleeko minulle tuossa syvyydessä typpinarkoosin oireita. Suoriudun kuitenkin laskutehtävistä suht kunnialla, joten jatkamme sukellusta. Näkyvyys oli hyvä ja näimme paljon hienoja kaloja. Kalojentunnistus ei kuitenkaan ole vahvimpia puoliani, mutta ainakin barrakudat tunnistin. Niitä oli ihan älyttömän iso, nauhamainen parvi josta ei erottanut alkua eikä loppua. Kurssin viimeisenä sukelluksena on wreck dive, eli hylkysukellus. Taon edustalle pari kolme vuotta sitten upotettu HTMS Sattakut saa nyt uuden pällistelijän. Ja olihan se hieno. :)

Loppujen lopuksi en tee Taolla enempää sukelluksia, vaan keskityn auringonpalvontaan. Yhtenä päivänä menemme paatilla iltapäiväksi viereiselle Koh Nangyuanin kolmoissaarille lapsenvahdeiksi ihastuttavalle Frans-pojalle, jonka vanhemmat menevät sukeltamaan. Saarella on jonkun verran vanhoja tuttuja. Erityisen iloinen olen Kayn tapaamisesta. Alun perin australialainen sukeltaja asuu Taolla, käy kesäisin Suomessa ja tekee töitä öljynporauslautoilla ympäri maapalloa. Kayn suomalainen tyttöystävä Taija odottaa vauvaa, joten huhtikuussa pariskunnalla on edessä muutto Suomeen, ainakin väliaikaisesti.

Viimeisenä iltana menemme porukalla Earth Houseen, joka on englantilaisen Kerryn pitämä superkiva baari Mae Haadin satamasta päätietä hieman eteenpäin. Erikoisoluiden lisäksi baarissa tarjoiltiin myös siidereitä, mm. Thatchers’sin Green Goblinia! Toki tuontioluina ja –siidereinä nämä maksoivat enemmän kuin peruschang, mutta hintaa Green Goblinille tuli silti vähemmän kuin Suomessa. Illan ohjelmassa oli lisäksi snorkkelitesti, kun jälleen yksi sukeltaja sai divemasterin tutkintonsa valmiiksi. Koska seuraavana päivänä on Thaimaan vaalit, oli poliisin määräyksestä baarit suljettava puoliltaöin. Tämän jälkeen sain Kaylta onneksi kyydin kotiin, joten ei tarvinnut kävellä. Sairee beachilta kaikuvan bassonjytkeen perusteella kaikki baarit eivät kuitenkaan olleet sulkeneet oviaan. En kuitenkaan jaksanut jatkaa enää iltaa vaan painuin pehkuihin.

Seuraavana päivänä Lomprayah vei minut iltapäivälaivalla takaisin mantereelle Chumphoniin. Tuolla odottelin junaa mukavassa Fame-nimisessä kahvilassa, jonka Kay oli minulle vinkannut. Tutustuin saksalaiseen Rebeckaan, joka oli seuraavana päivänä menossa Taolle. Juttelimme pitkät pätkät ja sain hyviä vinkkejä Australiaan, jossa Rebecka on viimeisen vuoden asunut. Juna oli lopulta 2 tuntia myöhässä. Junassa sain yläpedin, joka on varsin kapea. Nukuin kuitenkin kohtuullisen hyvin ja aamulla ennen yhdeksää olimme Hat Yaissa, Etelä-Thaimaan suurimmassa kaupungissa. Sieltä otin bussin Pak Baran satamakaupunkiin, josta pääsin lautalla Koh Lipen saarelle.

Saari on hyvin piskuinen ja matala; lempinimenä onkin Thaimaan Malediivit. Pituutta saarella on vain kolmisen kilometriä, autoja ei ole laisinkaan ja ensimmäinen automaattikin on vasta eilen avattu. Toki automaatti ei vielä syystä tai toisesta toimi. :)

Vesi ovat kauniin turkoosia ja kirkasta. Ensimmäisenä päivänä lähinnä kävelin laiskasti paikkoihin tutustuen ja aurinkoa ottaen. Iltasella kävelin erään sukellus shopin, Baan Kasirin Divingin ohi ja jäin lukemaan sukelluskohteista. Pian paikan työntekijä Robin, ruotsalainen sukelluksenopettaja, tulikin kertomaan minulle seuraavan päivän sukelluksista ja kyselemään olisinko kiinnostunut. Aikani jahkailin, kunnes päätin että mikä ettei.

Seuraava päivä olikin superkiva! Paatti, jolla matkasimme, oli todella hieno. Osa porukasta teki kolme sukellusta, minä jätin keskimmäisen väliin ja nautiskelin auringosta. Meillä oli varsin hauska fundive –porukka. Porukkaa liidasi Tom ja hupisukeltajina meitä oli tanskalainen Maria, Ryan jenkeistä, malesialainen Mandy sekä kanadalainen pariskunta Jacqueline ja Frank. Jacquelinella oli mukanaan kunnon järkkärikamera, ja hän napsikin koko porukasta aivan mahtavia kuvia.

Ensimmäinen sukellus oli hieman haasteellinen koska oma sukellusparini Mandy oli sukeltanut viimeksi vajaa vuosi sitten ja olisi kaivannut muistinvirkistys-kurssia. Muuten sukellus meni kuitenkin hyvin. Näin kymmenittäin pikku-Nemoja. Muitakin hienoja kaloja näkyi, mutta näille en tiedä nimiä. Toinen sukellukseni oli Stone henge –nimisellä saitilla. Sukellus oli vieläkin haasteellisempi. Pinnassa oli voimakas virtaus, joten maskin puhdistus oli hankalaa. Tämä kostautuikin sitten pinnan alla, koska maskini oli jatkuvasti huurussa. Puhdistelin sitä parhaani mukaan, mutta eipä tämä paljoa auttanut. Näkyvyys oli muutenkin huonompi kuin ensimmäisellä sukelluksella. Lisäksi pohjassakin kulki virtauksia, jotka vaihtoivat suuntaansa. Onneksi parinani oli tällä kertaa Ryan, jonka kanssa sukelsin välillä käsi kädessä maskiongelman ja virtausten sattuessa samaan hetkeen. Turvapysähdyksenkin (3 minuuttia 5 metrin syvyydessä) teimme poijuköydessä roikkuen, kuin liput voimakkaassa tuulessa. En ole ennen ollut yhtä kovassa virtauksessa. Lopulta pääsimme kaikki takaisin paatille ja suuntasimme takaisin kohti Pattaya beachia (hämäävä nimi, eikö?).

Myöhemmin kävimme illallisella italialaisessa La Luna –ravintolassa yhdessä Ryanin ja hänen ystäviensä Stevien ja Ceeceen kanssa. Tämän jälkeen yhdistimme voimamme tanskalaisen Marian ja hänen kahden ystävänsä kanssa ja menimme drinkeille Handicraft baariin. Otimme Rainforest –drinkit, joka oli juuri edellisenä päivänä päässyt drinkkilistalle. Suosittelen lämpimästi sekä baaria että drinkkiä. Baaritiskin takana istuu jatkuvasti valkoinen koira, jonka paikan omistaja kertoo olevan hänen paras baarimikkonsa. Tunnelma baarissa on mukavan rento ja hieman hipahtava. Tanskalaiset tytöt jatkoivat iltaa vielä rantabaariin, tarkoituksenani oli seurata heitä, mutta käydessäni huoneessa viemässä vesipulloa, sänky ja uni vain veivät voiton.

Yövyn New Wave –nimisessä paikassa. Huoneet ovat varsin persoonattomia, mutta sänky on tähänastisen reissuni paras, joten päädyin jäämään paikkaan 3 yöksi. Hintaa huoneelle kertyy 800B. Tähän sisältyy pieni ja särisevä TV, josta tulee vain thai-kanavia sekä ilmastointi, josta oikeasti on hyötyä. Paikka on myös varsin siisti ja aika lähellä kävelykadun Pattaya beachin päätä.

Eläminen Lipella tuntuu olevan kalliimpaa kuin Taolla. 2 hupisukellusta maksaa 1000B enemmän, ruoka ja juomat ovat kalliimpia sekä myös majoitus. Kaikenkaikkiaan, mitä etelämmäksi Thaimaassa tulee, sitä kalliimmaksi eläminen on käynyt. Halvinta on ollut ehdottomasti Pohjois-Thaimaassa Chiang Maissa ja Paissa, jossa majoituksen sai 150 bahtilla.

Tämän päivän suunnitelmanani on viettää päivä rannalla kirjaa lukien ja rentoutuen, käydä ehkä snorklailemassa hiukan. Huomenna aamulla speedboat vie minut Langkawin saarelle, josta lennän Kuala Lumpuriin. Tarkoituksena viettää yksi yö KL:ssa ja perjantaina 7.2. lentää Melbourneen, Australiaan. Näin ollen maailmanympärimatkani ensimmäinen osuus Kaakkois-Aasiassa alkaa olla lopuillaan. Ja ainiin, Taolla ollessani pieniä riemunkiljahduksia aiheutti postin mukanaan tuoma uusi pankki/luottokortti. Sen myötä elämä on käynyt huomattavasti helpommaksi.