Florida II - Key West ja Miami Beach

Ajomatka Key Westiin oli todella kaunis, saaret ja sillat vain vaihtelivat. Välillä pysähdyimme ottamaan valokuvia/vessaan/ostamaan karkkia/juotavaa, mutta siltikin ajomatkan pituus yllätti. Kartalla matka näytti lyhyemmältä.

"Key West on kaupunki ja samanniminen saari Monroe Countyssa, joka kuuluu Floridan osavaltioon. Key Westissä sijaitsee myös Yhdysvaltojen eteläisin piste mantereella ja Florida Keysin läntisin paikka. Kaupungin asukasluku on 25 478 (2000^[1]). Kaupunki on 207 km lounaaseen Miamista ja 170 km koilliseen Havannasta, Kuubasta."
-Wikipedia

Rogue ja Jonski :)

See u later alligator :D

Vaihdoimme välillä kuskia, ja Johanna päästi Maijan rattiin. Radiosta kuuntelimme espanjankielistä kanavaa, jonka latimorytmeihin olimme jo aiemmin Johannan kanssa tottuneet. Perjantai-iltapäivä autossa oli täynnä odotusta... Koko viikko oli ollut täynnä toimintaa ja aktiviteetteja ja nyt selkeänä suunnitelmana olikin vaihtaa kunnolla vapaalle. :)

Chaufför nro 2 :D

Takapenkin apinat <3



Matkalla Key Westiin...

Majoituimme Key Westissä Banana Bay Resortissa, josta saimme huoneen neljälle noin 110 eurolla. Eipä nyt mitenkään ihmeellinen huone, mutta vastasi tarpeitamme. Kaksi leveää sänkyä, ilmastointi ja tilava kylpyhuone. Eniten täällä nautimme takapihan allasalueesta porealtaineen.
Kyselimme vinkkejä respan kivalta työntekijältä ruokapaikkojen suhteen ja kuulimme, että pääkadulla on paljon kivoja illanviettopaikkoja. Matkaa oli ehkä 1-2km, mutta enää ei tehnyt mieli sniiduilla, joten otimme taksin. :)
Seurasimme rannassa jonkun aikaa katutaiteilijoita, kunnes suuntasimme syömään.



Hotellin altaalla Key Westissä...



Ihastuttavat naiset valmiina illanviettoon <3

 



Key West tuntui meistä selkeältä lomakohteelta myös jenkkiväestölle. Viikonloppu oli alkamaisillaan, joten ehkä senkin vuoksi liikkeellä oli paljon ihmisiä. Näimme monen monta polttariseuruetta - saimme kaikki ilmaiset drinkit kun eräskin bestman nakitti meidät tanssittamaan tulevaa sulhasta. Ilta oli suunnattoman hauska, ilma kaunis ja ihmiset mukavia. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa nauttia Key Westin tunnelmasta sen kauempaa. Seuraavana päivänä vietimme vielä tovin rannalla, mutta pian suuntasimme jo takaisin kohti Miamia.

Matkalla tajusimme, että meidän pitääkin palauttaa vuokra-auto jo samana päivänä eikä seuraavana, kuten olimme koko ajan kuvitelleet. Pienten selvittelyjen ja yhden puhelinsoiton jälkeen saimme kuitenkin pari tuntia lisäaikaa ilmaiseksi ja ajoimme auton ensin hotellimme eteen, jossa tyhjensimme Roguen tavaroistamme. Tämän jälkeen Johanna ja Maija lähtivät palauttamaan autoa lentokentän vuokrauspisteeseen, joka oli ainoana enää auki. Maikun ja mukavan hotellipojan avustuksella saimme kaikki tavaramme roudattua yläkertaan huoneeseemme.

Hotellimme Chesterfield sijaitsi hyvällä paikalla Collins avenuella, art deco alueella. Vain korttelin päässä oli ocean drive ja ranta. Hotellilla oli kattoterassi ja poreallas, mutta ainakaan me emme saaneet allasta toimimaan. Toisena miinuksena hotellissa oli avainkortit, jotka olivat jatkuvasti epäkunnossa. Jaoimme jälleen nelistään yhden huoneen, kun kahteen sänkyyn mahtui vallan hyvin kaksi ihmistä nukkumaan. Kolmelta yöltä hintaa tuli about 330€, eli 27,5€ per yö per naama.

Maininnan arvoisena koen myös Burgerfi-ruokapaikan. Kävimme lopulta paikassa kahtena iltana peräkkäin, koska paikka vaan oli niin mieletön. Missään muualla en ole nähnyt tarjousta "Ota kaksi lasia viiniä, saat lopun pullon kaupan päälle" tai "Ota kaksi olutta, saat toiset kaksi olutta kaupan päälle". Lisäksi saimme ilmaiseksi jäätelöannokset, vaikka se tarjous oli jo vanhentunut. Ranskalaiset perunat olivat niin suuret, että yhdestä satsista olisi syönyt pieni perhe. Myös hampurilaiset olivat todella maukkaita.

Ihastuttavat naiset nälkäisinä :D

Vaikka Miami Beachilla meillä oli todella hauskaa, shoppailimme, kävimme iltaisin tanssimassa Mango´s tropical cafeessa ja Clevelander baarissa, tapasimme hauskoja ihmisiä ja nautimme hyvästä (roska)ruuasta, ei Miami siltikään jäänyt mieleeni upeana paikkana, jonne olisi pakko päästä takaisin. Toisin kuin moni muu paikka reissun aikana. Ehkä ilmassa oli jo reissuväsymystä. Ehkä tieto siitä, että oma sänky odotti enää muutaman yön päässä sai aikaan sen, ettei jaksanut enää innostua niin lujaa, tutkia eri mahdollisuuksia. Pikku-Havannakin jäi kokematta, joka vähän harmittaa.
Vaikka olihan meillä silti ihan hulvattoman hauskaa. Ehkä hämmentävin kokemus oli visiitti homobaariin twerkkauskisan houkuttelemina. Lopulta kisa jäi näkemättä, koska emme vain kyenneet olemaan baarissa kauemmin. :D
Sää oli valitettavasti muuttunut hieman epävakaiseksi Key Westistä lähtömme jälkeen, joten emme saaneet kovasti enää nauttia auringosta, mutta tämä ei meitä suuresti harmittanut.

Baywatch-koppi Miami Beachilla :)



Burgerfi, ehkä paras hampurilaispaikka ikinä! <3

Miami :)
 

Ja sitten koitti viimeisten pakkaamisten hetki. Paljon olin jo matkan varrella heittänyt tavaraa pois, rikkoontuneita ja nuhjaantuneita vaatteita lähinnä. Siltikin olin varsin hämmästynyt siitä, ettei rinkkani painanut kuin 17kg. Eikä käsimatkatavaroitakaan ollut suhteettoman paljon.





5kk jälkeen kaikki tavarat mahtuivat näin pieneen tilaan!

Maikku ja Maija menivät eri lennoilla, minulla ja Johannalla oli yhteiset lennot. Lentomme kuitenkin myöhästyi teknisten vikojen takia pari tuntia, jonka vuoksi emme ehtineet Lontoossa jatkolennollemme. Jouduimme odottelemaan Heathrowlla kuusi ylimääräistä tuntia, jossa treffasimme vielä uudelleen Maikun kanssa. Lontoossa alkoi toden totta reissuväsymys jo tuntua. Jo melkein kotona, muttei kuitenkaan. Minun oli tarkoitus mennä töihin heti seuraavana päivänä, mutta soitin Heathrowlta töihin ja totesin, ettei minusta ehkä ihan ole töihintulijaksi, kun olisin kotona vasta aamuyön tunteina.
Odotellessamme lentokentällä saimme onneksi syödä British airwaysin piikkiin. Ja saimmepa vielä ostettua viimeisetkin tuliaiset.

World traveller valmiina kotimatkaan...

Ja kun vihdosta viimein saavuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle kesäkuun neljäntenä klo 23 illalla, oli minua vastassa ihana yllätys. Ei tarvinnut lähteä yksin bussilla Raumalle, vaan lennon myöhästymisestä huolimatta vastaanottokomitea oli paikalla! Hiukan taisi tulla tippa linssiin. :)


Ihana tervetuliaiskomitea <3

Ja tietenkään rinkkamme eivät saapuneet samalla lennolla, vaan ne toimitettiin kotiin viikkoa myöhemmin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Useaa tuhatta euroa köyhempänä, 5 kuukautta vanhempana, miljoona kokemusta rikkaampana ja monta uutta ystävää hankkineena tuntui hyvältä palata kotiin. Aika aikansa kutakin.

Mutta nyt, kun marraskuun lopussa kirjoittelen tätä viimeistä tekstiä ja kotiinpaluustakin on oikeasti jo puolisen vuotta, kuulostaa uusi reissu jo varsin kiehtovalta. Teen nyt muutaman viikon päästä pikavisiitin Saksaan Marionia (kts. blogipäivitys Huikea Sydney helmikuulta) moikkaamaan. Ja vaikka jo ilmoittauduin entisten kurssikaverieni kurssimatkalle Kuubaan helmikuussa, sen sentään jo peruin. Mutta ehkäpä pääsiäislomalla sitten taas jonnekin, kuka tietää. :)