”Taxi taxi, miss!”, ”Taxi, taxi!” –huutojen saattelemana
kävelen San Salvadorin lentokentän vierustaa. Kuuma ja kostea ilmasto kietoo
minut hellään huomaansa ja pian kiroilen mielessäni, että miksen vaihtanut
kollareitani kevyempiin housuihin lentokentän vessassa. Yritän etsiä
sohvasurffaus-sivuston mukaisia tuttuja kasvoja, mutten löydä niitä.
Majoittajani on varmaan myöhästynyt. Lentokentän saapumisaula on uskomattoman täynnä ihmisiä. Hetken kuluttua
alan kaivaa läppäriäni esiin, jotta voin tarkistaa majoittajani puhelinnumeron.
Puhelimessani ei kuitenkaan ole kuuluvuuksia. Hetken seison neuvottomana,
kunnes mukava taksikuski lähestyy ja kysyy odotanko jotakuta ja onko minulla
kyseisen henkilön puhelinnumero. Ystävällisesti mies soittaa Eduardolle, joka
vastaa vasta kolmannella yrittämällä. Hän on matkalla lentokentälle, joten ei
hätää. Hän ei ollut odottanut, että pääsisin niin nopeasti läpi maahantulo- ja
tullivirkailijoista.
Matkalla kaupunkiin Eduardo selittää, että kun joku
sukulainen saapuu maahan, vastassa on usein koko perhe ja puoli sukua. Tämä
konkretisoituu, kun Eduardo kertoo, että he ovat ensi sunnuntaina menossa
lentokentälle äitinsä kanssa Australian serkkua vastaan. Eikä tämä serkku ole
edes yöpymässä heidän luonaan. Haha. Kuinkakohan monta naamaa on kentällä minua
vastassa kesäkuussa, kun palaan Suomeen. Äiti? :)
Majoittajani Eduardo on mukava nelikymppinen mies, joka asuu
yhdessä äitinsä ja koiransa Boosterin kanssa. Hän työskentelee kotoaan käsin,
joten sohvasurffareiden majoittaminen ja hakeminen lentokentältä onnistuu
hyvin. Eduardo asuu Santa Teklassa, joka on pienempi kaupunki pääkaupunki San
Salvadorin kyljessä. Saan oman pienen huoneen ja kun olen kotiutunut menemme
Santa Teklan keskustaan syömään. Kokeilen perinteistä El Salvadorilaista
ruokaa, jonka nimi on Pupusas. Ne ovat pieniä, litteitä maissista tehtyjä
lettusia, joiden sisällä on lihaa, papuja ja juustoa. Ja ne ovat myös niin
jessuksen kuumia, suoraan pannulta otettuja. Mutta myös varsin maukkaita.
Istuskelemme vielä hetken iltaa, mutta nopeasti uni vie voiton, koska
edellisenä yönä lentokentällä ei juurikaan tullut kunnolla nukuttua.
 |
| Eduardon naapurin etupiha |
Seuraavana päivänä suuntaamme läheiselle San Salvadorin
tulivuorelle. Viimeksi tämä vuori on purkautunut lähes 100 vuotta sitten, v.
1917. Mielenkiintoisen siitä tekee se, että kraaterin sisällä voi nähdä
pienemmän kraaterin, jonka senkin halkaisija on 135m. Maisemat huipulta ovat
varsin mahtavat, eikä sinne kiipeäminen vaadi suuria ponnisteluja, koska
autolla pääsee varsin lähelle. Matkalla alaapäin pysähdymme puistoon, joka on
tulivuoren rinteessä. Kuljemme patikkareittiä kohti Infiernilloa, eli ”pientä
helvettiä”. Paikan nimen tausta ei kuitenkaan minulle oikein käy selväksi.
Patikkareitin varrella on kuitenkin pari mahtavaa näköalapaikkaa, josta on
huimat maisemat yli kaupungin. Omalla autolla kulkeminen käy näppärästi, mutta
en osaa sanoa pääsisikö paikalle paikallisliikenteen avulla. Paikallisliikennehän
on järjestetty lähinnä USA:sta tuotujen vanhojen koulubussien, eli ”kanabussien”
voimin. Näitä busseja näkee ympäri Väli-Amerikkaa, mutta vielä en ole joutunut
niihin turvautumaan.
 |
| Eduardon kanssa el Boqueronilla |
 |
| El Boqueron |
 |
| El Boqueron |
 |
| Infiernillo |
 |
| San Salvador |
Matkalla takaisin Santa Teklaan pysähdymme vielä kauppaan,
josta ostan ruokatarvikkeita, jotta voin kokata päivällistä kiitokseksi siitä,
että saan ilmaiseksi majoittua Eduardon luona. Jotkut teistä ovatkin saaneet
tutustua minun kreikkalaistyyliseen munakoiso-kesäkurpitsa-hässäkkään tzatzikin
kera. Tällä kertaa joudun hieman säveltämään, mutta lopputulos on suunnilleen
sellainen kuin pitääkin. Jopa Eduardon äiti piti ruuasta.
Torstaina oli jälleen pyykkipäivä, jotenkin kummallisesti
onnistun aina heittämään ruokaa joko rinnuksille tai housuille. Yksi mekko on
jo tämän takia lentänyt roskikseen saakka. Pesen lähes kaikki vaatteeni kun se
kerrankin käy ilmaiseksi. Iltapäivällä suuntaamme San Salvadoriin. Matkalla
poimimme mukaamme saksalaisen tytön, joka on myös sohvasurffari ja asuu tällä hetkellä San Salvadorissa. Yhdessä käymme tutustumassa muistomerkkiin,
joka kertoo maan historiasta ja verisestä sisällissodasta. El Salvador on
katolinen maa, joten kirkkojakin riittää. Käymme tutustumassa kahdessa näistä.
Käymme myös San Salvadorin stadionilla, jossa paikalliset käyvät treenaamassa ilmaiseksi.
 |
| El Salvadorin historiaa |
 |
| Patricia ja Eduardo, taustalla la Cathedral |
 |
| Stadikka :) |
Eduardo kertoo mielenkiintoisia tarinoita maasta ja sen
elinoloista, poliitikoista ja korruptiosta. Ilmeisesti useampikin maan
presidenteistä on syyllistynyt korruptioon. Nykyinenkin ilmeisesti antaa varsin
värikkäitä kommentteja. Kun on poliittisen uransa huipulla presidenttinä, niin
eihän siitä paljon ylemmäs enää voi päästä, joten tämän myötä niitä sammakoita
ilmeisesti piisaa. Haha, maa todella on hyvin erilainen kuin Suomi, jossa
poliitikot ovat niin hemmetin tarkkoja sanomisistaan julkisuudessa (paitsi ehkä
jotkut persut).
Perjantaina suuntaamme kohti etelää ja Tyynenmeren
rannikkoa. Matkaa on ehkä tunnin verran, ja saavumme El Tuncon rannalle, jossa
asetun Papaya’s Lodge nimiseen hostelliin. Dormihuoneen hinta on 10€, pihalla
on pieni uima-allas ja aurinkotuoleja. Vain pari työntekijöistä puhuu hiukan
englantia, muut eivät niinkään, mutta heikon espanjan taitoni kanssa onnistun
silti tulemaan ymmärretyksi. Huone on siisti, sänky mukavan leveä ja vessat ja
suihkutkin riittävän siistit. Yöt tosin huoneessa ovat hiostavan kuumia, eikä 2
tuuletinta juurikaan auta. Vietämme päivän rannalla, Eduardo käy surffaamassa,
minä uimassa. Vesi on miellyttävän lämmintä, selkeästi lämpimämpää kuin
Australiassa. Surffaajia on paljon, eikä lähes kenelläkään ole märkäpukua.
Aallot näyttävät pelottavan isoilta ja hylkään ajatuksen surffitunneista. Ehkä
minä vain keskityn vedenalaiseen maailmaan. Käyn suihkussa hostellilla ja
myöhemmin iltapäivällä käymme vielä katsomassa taitavampia surffareita.
Päivällisen jälkeen Eduardo lähtee takaisin Santa Teklaan. Tutustun hostellilla
mukaviin aussityttöihin, joiden kanssa lähden istumaan iltaa. Näin
vaaleahipiäisenä ja myös vaaleatukkaisena huomion saaminen latinoiden
keskuudessa on taattu. Saamme kuitenkin viettää iltaamme suhteellisen rauhassa.
Saan parikin tarjousta surffitunneista seuraavalle päivälle, joista kuitenkin
kohteliaasti kieltäydyn.
 |
| "El Tunco" |
 |
| Auringon viimeiset säteet |
 |
| Paikallinen poika hyppäämässä El Tuncolta |
 |
| Hyvät aallot |
El Tunco on varsin pieni rantakylä, joka elää surffiturismista. Paikan nimi tarkoittaa itseasiassa sikaa. Nimi tulee rannan edustalla olevasta kivestä. Pitää kuitenkin omata erittäin hyvä mielikuvitus, jotta kiven saa muistuttamaan sikaa edes etäisesti. Lauantaipäivä menee lähinnä rantaan tutustuen. Kävelen
samalla myös seuraavalle El Sunzalin rannalle, jolla on selkeästi vähemmän
turisteja.
 |
| El Sunzal |
 |
| El Sunzal |
 |
| El Sunzal |
 |
| El Sunzal |
Palatessani takaisin El Tuncon puolelle, kuulen jonkun huutavan nimeäni. Ihmettelen hetken, kunnes luokseni tulee paikallinen mies. Tämä kysyy olenko kenties sohvasurffari Sari Suomesta. Olin jo unohtanut, että myös toinen paikallinen oli vastannut couchsurfing-sivustolla kyselyihini El Salvadorista. André oli tullut ystävineen viikonlopuksi El Tuncolle surffaamaan ja sattuman kaupalla osuimme vastakkain rannalla ja tämä vielä tunnisti minut.
Kun minulla ei sattunut olemaan sen suurempia suunnitelmia sille illalle, päätin liittyä poikien seuraan. Nämä olivat varsin hauskoja sällejä, ja loppuillasta pojat veivätkin minut tanssimaan paikallisten täyttämälle klubille. Koskaan en ole nähnyt niin monia hiestä märkiä iloisia tanssijoita! :)
Sunnuntaina tutustuin uusiin hostellivieraisiin ja kävin yhdessä heidän kanssaan syömässä. Illallisen jälkeen istuimme vielä hetken hostellin altaalla, mutta kahden tanssintäyteisen illan jälkeen olin varsin valmis menemään aikaisin nukkumaan. Maanantaina olikin aika vaihtaa maisemia El Salvadorista Guatemalaan. Matkustin Atitlantours-nimisen firman pikkubussissa. Meitä oli ainoastaan 4 matkustajaa bussissa, joten tilaa kyllä riitti. Matka El Tuncosta suoraan Antiguaan taittui noin 5 tunnissa, rajanylityskin kävi suhteellisen kivuttomasti. Matka maksoi 40USD, joka ensi alkuun tuntui minusta aivan käypähinnalta. Jälkikäteen kuulin, että Gekkotoursin kautta matkasta joutuu maksamaan vain 30$, näillä on myös toimisto El Tuncossa. Pari ruotsalaista kertoi minulle tästä firmasta, he olivat käyneet varaamassa oman matkansa saman päivän aamuna toimistolta, eikä bussi siltikään ollut ollut täynnä. Joten Gekko on varmastikin myös hyvä vaihtoehto, ja heillä on bussiyhteyksiä myös moniin muihin paikkoihin Väli-Amerikassa.
Guatemalassa suuntaan suoraan reppureissaajien suosimaan Antiguaan. El Salvadoriin verrattuna ilma on mukavan lämmin, ei tukalan kuuma. Kaupunki sijaitsee tosin laaksossa 1600m korkeudessa merenpinnasta, joten tälläkin saattaa olla vaikutuksensa. Kaupunkia ympäröi useampikin tulivuori, joten maisemat ovat upeat.
Antiguasta ja muista Guatemalan seikkailuista kuitenkin enemmän tulevissa blogipäivityksissä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti