 |
| Copan ruinas, keskusaukio |
Honduras oli seuraava kohteeni Väli-Amerikassa. Se sijaitsee heti Guatemalan eteläpuolella, Karibianmeren
puolella, mutta sillä on pieni pätkä rantaviivaa myös Tyynen meren puolella. "Sotilasvalta, korruptio, suuret tuloerot, rikokset ja luonnonkatastrofit ovat vaikuttaneet siihen, että Honduras on yksi Keski-Amerikan turvattomimmista ja vähiten kehittyneistä maista." Suora lainaus wikipediasta. :D Monet ovatkin kyselleet eikö Väli-Amerikassa yksin ja naisena reissaaminen
yhtään pelota. En todellakaan halua koetella onneani, mutta tähän mennessä
kaikki on kyllä sujunut todella hyvin. Ihmiset ovat olleet joka paikassa todella
ystävällisiä ja mukavia. Hondurasissa suunnitelmana on käydä ainoastaan
turistikohteissa, koska niissä on ilmeisesti turvallisempaa.
Aloitin Copánin maya-raunioista, jotka sijaitsevat vain 10km
päässä Guatemalan rajasta Luoteis-Hondurasissa. Copán ruinas on pieni mukulakivikatuinen
kaupunki ja rauniot sijaitsevat vain kilometrin päässä kaupungista. Saavuin
Copániin aamupäivällä ja majoituin Don Moises –hostellissa. Hostelli on pieni
ja suloinen, kaksi yötä kustansi reilu 12USD, joten hinta ei todellakaan ole
päätähuimaava. Omistaja on mukava nainen, jonka kanssa juttelimme puoliksi
englantia ja puoliksi espanjaa, korjaten toistemme virheitä. Vietin päivän
tutustuen kaupunkiin ja tehden tuliaisostoksia. Kävin myös keskusaukion
laidalla sijaitsevassa museossa, lähinnä koska päivä oli niin kuuma, että oli
pakko päästä viileämpiin sisätiloihin. Mutta oli museo toki mielenkiintoinen,
ja opin paljon mayojen historiasta. Lämpötila oli kivunnut 40 asteeseen, joten
ostin ison pullon limpparia ja siirryin takaisin hostellille. Nälkää ei
juurikaan enää tunne näissä helteissä, joten ajattelin että on parempi juoda
jotain sokeripitoista.
Hostellilla vietin loppuiltapäivän kattoterassilla katoksen
varjossa, riippumatossa hengaillen. Tutustuin muihin hostellivieraisiin ja
myöhemmin illalla menimme yhdessä syömään katuruokaa. 3 tacoa maksoi hurjat 35
lempiraa (hiukan päälle 1€), joten kallista tämä ei taaskaan ollut. Meitä oli
kovin sekalainen porukka: unkarilainen, italialainen, saksalainen ja
ranskalainen jätkä, sekä kolme tyttöä USA:sta ja minä.
Hostelliamme vastapäätä oli joukko paikallisia miehiä kadulla
soittelemassa kitaraa ja laulamassa. Siirryimme lähemmäksi kuuntelemaan ja ennen
kuin huomasinkaan, yksi miehistä lähestyy meitä soittaen Beatlesin My Michelea
ja laulaen meille tytöille. Tämä herra soitteli kitaraa todella hyvin ja hänen
englannintaitonsakin oli moitteetonta. Myös Felicia, toinen nykiläistytöistä
innostui soittamaan kitaraa. Ja siinä sitten lauleskeltiin porukalla. :)
 |
| Edustettuna Ranska, Saksa ja New York :) |
Myöhemmin siirryimme hostellin kattoterassille istumaan iltaa
pelaillen ja tähtitaivasta tuijotellen. Luvassa oli unohtumaton show:
Kuunpimennys! Myös hostellin omistajarouva liittyi seuraamme ja ilta oli täynnä
naurua ja kuuaiheisia lauluja.
 |
| Kuunpimennys alkamassa :) |
Aamulla muut porukasta lähtivät jatkamaan matkaansa kohti
Guatemalaa ja Felicia ja Karen suuntasivat Utilalle, joten heidät tulen vielä
näkemään saarella. Minun päivän agendana oli maya-raunioihin tutustuminen.
Kävelin alueelle ja maksoin 15$ sisäänpääsymaksun. En kuitenkaan viitsinyt
maksaa ylimääräistä oppaasta, vaan päätin tutustua alueeseen itsenäisesti.
Rauniot olivat varsin vaikuttavat, ja oli hauska pohtia miten maya-intiaanit
ovat eläneet siellä satoja vuosia sitten. Mukaan kannattaa ottaa iso pullo
vettä ja aloittaa aikaisin aamulla. Portit aukeavat kahdeksalta ja siihen on
hyvä tähdätä. Keskipäivällä on nimittäin TODELLA kuumaa. Minä nukuin pommiin ja
heräsin vasta hieman ennen yhdeksää. Nopeasti kuitenkin suoriuduin raunioalueelle
ja ennen puoltapäivää olin jo takaisin hostellilla.
 |
| Kasa kuvioituja kiviä |
 |
| Isot portaat |
 |
| Copán ruinas |
 |
| Kuninkaallisten asuinaluetta |
 |
| En halunnut riskeerata auringonpistoksen mahdollisuutta... |
 |
| Paljon historia kaiverrettuna noihin portaisiin |
 |
| Papukaija :) |
Iltapäivä oli jälleen kuuma, joten päätin suosiolla jäädä varjoon, ottaen päiväunet riippumatossa. Päivällistä söin La Terazza –nimisessä ravintolassa, josta oli hienot näkymät kaupungin kattojen yli. Ruoka oli tottakai kalliimpaa kuin katuruoka, mutta ainakin pihvi oli todella maukas. Vaikka se maksoikin lähes 10-kertaisesti saman mitä maksoin edellisiltana, on joskus hyvä hiukan hemmotella itseään hyvällä ruualla. :)
 |
| Väli-Ameriikan jätskiä :D |
 |
| La Terazza -ravintola |
Tänään söin aamupalaa ViaVia-kahvilassa, joka sijaitsee
melkein hostellia vastapäätä. Paikka vaikutti mukavalta ja ruoka oli hyvää,
eikä mitenkään hullun kallista. Nyt jätin kuitenkin Copánin rauniot taakse ja suuntasin
kohti La Ceibaa, joka on pieni kaupunki Karibian rannikolla. Matka taittui HedmanAlas-firman
bussilla. Normiluokan lippu kustantaa 37$, mutta päätin maksaa 9$ lisää ja näin
matkustinkin Plus-luokassa. Jalkatilaa on paljon, penkit mukavan leveät ja
selkänoja taittuu hyvin taaksepäin. Toki kanabusseilla matka olisi
huomattavasti halvempi, mutta näin matka taittui ainakin mukavammin ja varmasti
turvallisemmin.
Saavuimme La Ceibaan puoli kahdeksalta illalla, koska San Perdo Sulasta bussi lähti hieman myöhässä. Tutustuin bussissa kahteen hauskaan brittimieheen ja aika kuluikin kuin siivillä heidän jutuilleen nauraessa. Huomisaamuna olisi siis tarkoitus ottaa lautta Utilan saarelle. Siellä on tällä hetkellä valashai-kausi meneillään,
toivonkin kovasti, että pääsisin sukeltamaan näiden merten jättiläisten kanssa!
Ja äiti, pelko pois, ne eivät syö ihmisiä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti