On a dark dessert highway, cool wind in my hair... Day 88

 

Enkelten kaupunki

 

Niin Air New Zealand vei minut sivistyksen kehtoon, Yhdysvaltoihin. Tarkemmin sanottuna Los Angelesiin Kaliforniaan. Kuten jo edellisen blogipäivityksen lopussa mainitsin, tämä vuorokausi tosiaan kesti 44 tuntia. Joten loppupeleissä sain melkein kokonaisen päivän lisää. Tämän vuoksi aikaeroa oli tavallaan vain 4h, joten Kalifornian aikaan tottuminen kävi suht helposti.

Lentokentälle päästyäni jäin sinne odottelemaan ystäväni Maaritin lentoa. Hän tuli siis vajaaksi viikoksi seurakseni Los Angelesin pyörteisiin. Parin tunnin odotus palkittiin ja vihdoin suomalaistyttö asteli tuloaulaan.

 

Ja koska viime tinkaan asioiden jättäminen on alkanut olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus, siinä sitten lentokentän ilmaista wifiä hyödyntäen aloimme etsiä majoitusta kaupungista. Mitä pitemmälle olen reissullani edennyt, sitä vähemmän varailen etukäteen yhtään mitään. Spontaaniudelle on hyvä jättää tilaa. :) Löysimmekin suht hyvällä diilillä hotellin Los Angelesin keskustasta. Paikalliset suosittelivat shuttle-palvelua, koska "Los Angelesin paikallisliikenneverkosto on painajaismainen". Tästä huolimatta päätimme selviytyä hotellillemme paikallisliikennettä käyttäen. Ja mikäs apukeino tähän sen parempi kuin google mapsin reittihaku. Ostimme viikon tap-kortit 20 dollarilla, joiden ainakin pitäisi käydä kaikkiin metrolinen metroihin ja busseihin.

 

Selviydyimme suuremmitta ongelmitta hotellillemme ja pienen huilin jälkeen lähdimme vielä etsimään ruokapaikkaa. Päädyimme lopulta irlantilaispubiin syömään. Tämä tuntui olevan ainut auki oleva paikka Subwayn lisäksi ja vaikkei ruoka nyt ollutkaan mikään tajunnanräjäyttävä kulinaristinen nautinto, niin ainakin saimme vatsamme täyteen.

 

Seuraavana päivänä suuntasimme metrolla Hollywoodiin ja Walk of Famelle (vapaasti suomennettuna kuuluisuuksien katu).

 



Walk of Fame!

Olihan ne tähdet siinä jalkakäytävällä ihan jees, mutta jotenkin sitä odotti enemmän. Kauheasti siellä oli tummaihoisia jätkiä tarjoamassa cd-levyjä, joissa on heidän musiikkiaan. Ja sitten olisi pitänyt antaa lahjoituksena 10 tai 20 dollaria. Ja kun emme antaneet rahaa, niin kappas kun nappasivat cd-levynkin takaisin. Myös hurjan paljon alueella oli turisteja. Myös useampia Darth Vadereita, pari Jack Sparrowta, Teräsmies, Hämähäkki-mies ja Charlie Chaplin olivat paikalla. Päättelimme kuitenkin, että valokuvasta kaikkien näiden kanssa olisi joutunut pulittamaan jotain, joten kuvat jäivät ottamatta.

Paljon siellä järjestettiin kiertoajeluita ympäri Hollywoodia ja lähiseutuja, ja mekin yhdelle tällaiselle osallistuimme. Ajelu kesti reilun pari tuntia ja maksoi 20$. Paljon enempää en siitä olisi maksanutkaan. Kuski kertoi meille mielenkiintoisia yksityiskohtia ensin Hollywoodista, jonka jälkeen siirryimme Mulholland drivelle, jossa asuu lukemattomia julkkiksia. Pysähdyimme matkalla näköalapaikalle ottamaan kuvia Hollywood-kyltin kanssa, joka näkyy kuvissa säälittävän pienenä taka-alalla.

Hollywood!

Oppaamme osasi varsin tarkkaan kertoa kuka julkkis asui missäkin tai oli mahdollisesti joskus asunut jossain. Vaikka onhan sen tietenkin mielenkiintoista nähdä korkea aita ja portti, jonka takaa häämöttää ison rakennuksen katto, niin enpä nyt tiedä kuinka paljon minua henk koht kiinnostaa julkkisten asumukset. Osa kiertoajelun väestä tosin oli varsin innoissaan. Itselläni oli vähän tunkeileva fiilis. Sääliksi käy julkimoita. Osa rakennuksista tosin näkyi kunnolla ja olihan ne maisemat muutenkin varsin mahtavat Hollywoodin kukkuloilla.

Stallonen tönö

 

Kiersimme myös Beverly Hillsin ja kuuluisan Roden Driven, jolla Julia Roberts käy shoppailemassa elokuvassa Pretty Woman. Näytti ne liikkeet olevan jokseenkin meikäläisen budjetin ulkopuolella, joten ei jääty Maaritin kanssa shoppailemaan. :D

Katukuvassa näkyi myös varsin hulppeita autoja ja maastureita (Pete, tunnistin ainakin bemarin, mersun ja Chryslerin, yhden Jaguaarin ja yhden Ferrarin!).

 



Neljä pyörää ja ratti, eli auto se on. Veikkaisin että kallis.

Kiertoajelun jälkeen kävimme Kiinalaisen teatterin edessä ihmettelemässä julkkisten jalan ja käden jälkiä. Vanhimmat olivat 20-luvulta!!!

Ihana Maarit Ison Arskan kädenjäljillä...

Löysimme myös tähtien joukosta aivan erityisiä tähtiä. Maarit taasen koki pettymyksen hetkiä kun N'Syncillä tai Justin Timberlakella ei ollut omia tähtiä.

I wan't it that way <3

Ruokailimme Hard Rock Cafe Hollywoodissa, jonka putiikkiakaan emme pystyneet välttämään. Täältä siirryimme metrolla takaisin keskustaan, jossa oli tiedossa stand uppia läheisessä irkkupubissa vain muutaman korttelin päässä hotellistamme. Kuulin tästä tapahtumasta Couchsurfing-sivuston kautta. Tapahtuman järjestäjä Griff on nimittäin sohvasurffaamista harrastava koomikko. Esitys oli varsin hauska, useampi aloitteleva tai hieman kokeneempi stand up komiikan harrastaja kävi vetämässä lyhyehkön setin. Esityksen jälkeen jäimme juttelemaan Griffin kanssa ja Griff lupautui näyttämään meille kaupunkinsa yöelämää tulevana viikonloppuna.

Seuraavana päivänä, eli torstaina vaihdoimme majapaikkaamme keskustasta Santa Monican kaupunkiin, parin korttelin päähän rannasta H.I. Santa Monica -hostelliin. Sängystä sai pulittaa hiukan päälle 30$ per yö, hintoja on hankala tietää, kun ilmoitettuihin hintoihin lisätään aina verot päälle. Kyseessä oli varsin mukava ja siisti paikka, suihkusta tuli (liiankin) kuumaa vettä ja aamupala sisältyi hintaan. Pienenä lisänä aamupalalla sain nauttia ruisleivästä, jota Maarit oli tuonut mukanaan Suomesta. Ja ai että mutta oli hyvää!!! :)
Kirjautuessamme hostelliin sisään huomasin tiskillä kyltin, jossa ilmoitettiin saman päivänä olevasta komedia-illasta ja vieressä oli Griffin kuva. Hieman nauratti! Tottakai menimme illalla kuuntelemaan! Ja hauskaa riitti jälleen kerran - vähän kyselimme, että stalkkaako kyseinen herran kenties meitä?! Vai miten päin homma oikein menee... :D
Iltaa ennen kävimme kuitenkin kiertelemässä Santa Monicaa ja sen rantaa. Päivä oli aurinkoinen, mutta varsin tuulinen.

Santa Monica Pier ja Route 66:n päätepysäkki

Pacific Park Santa Monicassa

 

Paikalliset jepet loistivat poissaolollaan joten piti tyytyä pelkkään autoon...

Komediaillan jälkeen menimme illalliselle yhdessä aussisiskosten kanssa, jotka asuivat samassa huoneessa meidän kanssamme. Söimme läheisessä Burger Loungessa, jota voin kyllä suositella lämpimästi. Koskaan ennen ei hampurilaista tilattaessa ole kysytty pihvin kypsyysastetta! Ja oli kyllä todella maittavat burgerit! Pelkän burgerin hinta oli suunnilleen 10$.

Seuraavana päivänä osallistuimme opastetulle Venice beachin kierrokselle. Oppaanamme toimi turkkilaissyntyinen Ekis, aivan mahtava mimmi, joka opettaa markkinointia yliopistolla. Kuulimme paljon mielenkiintoisia juttuja alueesta, näimme katutanssijoita ja graffitien tekijöitä, skeittareita ja muscle beachin hassunkurisia bodareita, Venetsian tyylisiä kanaaleita ja maailman vahvin mies -kisan kuvaukset ja vaikka mitä muuta. Mutta kaikkein pöyristyttävintä oli ehkä ne vihreät kyltit, joissa tarjottiin 30 tai 40 dollarilla lääkärin vastaanottoa. Lisäksi kyltissä oli vihjailevasti hampun lehti. Kaliforniassa nimittäin marijuanan polttelu on sallittua lääkekäytössä. Ja tällaisen luvan saaminen ei varsinkaan Venice Beachilla näyttäsi kovin hankalaa olevan. Missä on lääkärin moraali ja etiikka, kysynpä vain. :)

Venice Beach ja USA:n toiseksi taitavimpia katukoriksen pelaajia

Muscle beach :D

Kierroksen jälkeen söimme vielä porukalla meksikolaistyylisessä ravintolassa, shoppailimme vähän ja siirryimme takaisin hostellille. Illalla menimme isolla porukalla limusiinikyydillä Hollywoodiin, matkalla meille tarjottiin juomia ja Hollywoodissa oli ilmainen sisäänpääsy jonon ohi kahdelle eri klubille. Kuten arvata saattaa, meillä oli varsin hauskaa. :D

Limusiinilla Hollywoodiin ja kuplivaa lasissa <3

Seuraavana päivänä vaihdoimme jälleen hostellia, tällä kertaa suuntasimme West Hollywoodiin Banana Bungalowiin Fairfax avenuelle. Huoneen hinta oli alle 30 dollaria, jälleen aamupala kuului hintaan ja yleinen tunnelma hostellilla oli varsin mukava.
Jälleen kerran paikallisliikenteen voimin siirryimme Griffithin observatoriolle, joka kyllä yllätti. Paikka oli ilmainen ja siellä oli vaikka mitä nähtävää ja koettavaa. Planetaarioesityksetkään eivät olleet hullun kalliita, vaikkemme sellaiselle osallistuneetkaan. Paikassa oli paljon faktatietoa avaruudesta ja aurinkokuntamme planeetoista. Tätä kohdetta voin myös Losiin matkaaville suositella lämpimästi. Viikonloppuisin sinne kulkee 50centtiä maksava shuttle, joka vie aivan ylös asti. Tosin pitää myös varautua ruuhkiin, jotka hidastavat (kaikkea) liikkumista. Omalla autolla mentäessä olisi myös joutunut jättämään autonsa varsin kauas ja shuttlella pääsimme lähes etuovelle saakka. Paikasta on myös mukavat näkymät yli kaupungin, joka muuttuu varsin vaikuttavaksi valomereksi illan pimetessä yöksi. Auringonlaskua emme valitettavasti päässeet todistamaan johtuen pilvisestä ilmasta.

Griffith Observatorio

Onpa se pieni... :)

Observatoriosta löytyi vaikka mitä hienoja juttuja

Kotimatkalla bussissa joku alkoholin ystävä piti meille koko matkan kestävää monologia alkaen hämäristä rahoista jatkuen vankilareissuun ja päättyen Jeesuksen ylistykseen. On nämä ihmiset vaan jänniä. Myöhemmin illalla Griff haki meidät hostellilta ja istuimme iltaa ensin hänen luonaan. Samalla tutustutimme miehen tuotteeseen nimeltä Lakritsikoskenkorva. Haha, hänen ensimmäinen kommenttinsa oli, että tätä tuotetta voisi varmaankin käyttää myös hänen autoonsa. Ilta jatkui vielä hetken paikallisessa baarissa pelaillen ja taas sai kyllä nauraa vatsalihakset kipeinä.

Sunnuntaina olikin jo Maaritin kotiinlähdön aika. Tätä ennen kävimme vielä yhdessä brunssilla. Muutoin sunnunai oli varsin laiska päivä, lähinnä mieli oli jo tulevassa, joten useampi tunti vierähti illalla koneella tutustuen Väli-Amerikan tarjontaan eri kaupunkien ja hostellien osalta.

Maanantaina olikin jo viimeinen päivä Kaliforniassa, mutta edessä oli kuitenkin viikon kohokohta: Anaheim Ducks vs. Winnipeg Jets NHL-peli. Jo päivällä otin bussin (tai no kaksi eri bussia) lentokentän läheisyyteen matkatavarasäilytykseen. Tämä siis ei turvallisuussyistä sijaitse itse lentokentällä vaan pienen matkan päässä. Jätin rinkkani säilytykseen ja otin suunnan kohti Anaheimia, paikallisliikenteen voimin jälleen kerran. Aikaa matkaan meni lähes 2,5h. Ensin yksi bussi, sitten toinen LA:n keskustaan Union Stationille, jossa nopeasti juoksin Orange County linen junaan. Lippu olisi varmaankin pitänyt ostaa etukäteen, mutta kuvittelin, että konnariltakin voi ostaa lipun. Tämä jäi kutenkin epäselväksi, koska kukaan ei käynyt kysymässä minulta lippua. Joten matkustinpa sitten pummilla. :)
Anaheimin päässä lyöttäydyin parin naisen matkaan, jotka olivat suuntaamassa juna-asemalta jääkiekkohallille. Ja mukavasti noin 5 minuuttia ennen pelin alkua olin hallilla. Ei onneksi mennyt yhtään tiukille. Pari ensimmäistä erää oli aikamoista schaissea Ducksien osalta ja toiselle erätauolle mentiin lukemissa 1-4. Mutta jotain siellä kopissa taisi tapahtua, koska kolmannessa erässä peli-ilme oli aivan erilainen. Tai sitten Jets vaan lopetti pelaamisen kokonaan. Joka tapauksessa kolmas erä oli varsinaista maali-iloittelua ja yleisö oli riemuissaan 22 sekuntia ennen erän loppua Ducks tasoitti neljään neljään ja mentiin jatkoajalle. Ja viimeisestä kuvasta näettekin lopputuleman...



Honda Center ja kolmas rivi. TEEMUU! <3



Lopputulos jatkoajan jälkeen

Paluumatka takaisin Los Angelesin puolelle tapahtui parin suomalaisneidon seurassa, joihin törmäsin sattumalta juna-asemalla. Ja aikamme turistuamme tulin kysyneeksi, että mistäs naiset ovat kotoisin. Ja mistäs muualta kuin Raumalta ja Pyhärannasta. Että tuota kuinka pieni se maailma onkaan!?
Union stationilta jatkoin matkaani lentokentälle, jossa torkuin pari kolme tuntia. Aamuviideltä soitin tavaransäilytysfirmaan, ja he toivat rinkkani kentälle. Yhteensä säilytys maksoi 28$, koska 10$ per päivä, 5$ drop off ja verot päälle.
Tehdessäni check iniä minulle sanottiin, ettei El Salvadoriin pääse, mikäli ei ole näyttää myös maastapoistumislippua. Hetken intettyäni ja näytettyäni lentoliput Bahamalle, Miamiin ja Suomeen nämä soittivat El Salvadoriin. Lopulta pääsin nousemaan koneeseen ilman selvää suunnitelmaa koska poistuisin maasta. Ja El Salvadorin päässä ei kyllä maahantulotarkastuksessa ollut mitään ongelmia. Kysyivät vain että kauanko aion viipyä maassa ja olenko turisti. Joten eipä ollut ongelmia lopulta siinäkään.

Nyt olen toista päivää El Salvadorissa ja lämmintä piisaa. Ilmasto muistuttaa Kuala Lumpuria tai Cairnsia, eli varsin kuumaa ja kosteaa! Tästä lisää taas myöhemmin. :)