Guatemala, round two! Day 115

Pelikaanit valloittaneet kalastusaluksen Livingstonissa

Puolentoista viikonk Honduras-seikkailun jälkeen palasin Guatemalan puolelle. En ollut varannut majoitusta Livingstonista etukäteen, mutta erään paikallisen avulla löysin aivan valloittavan ihanan hostellin. Paikan nimi on Casa Rosada ja se sijaitsee aivan meren rannalla. Sänkyni sijaitsi vähän niin kuin parvekkeella, josta on näkymät merelle. Illalla oli helppo nukahtaa aaltojen ääneen pienen tuulenvireen vilvoittaessa mukavasti. Aamulla taas näin auringonnousun suoraan sänkyyni (tosin siinä puoli kuuden aikaan). Sänky oli mukava ja varustettu hyttysverkolla. Paikka on ehdottomasti yksi kauneimpia, joissa olen yöpynyt. Livingstonissa huoneen olisi saanut halvemmallakin, mutta ei noilla maisemilla. Yö kustansi 80Q (=8€), joten ei tästäkään itseään aivan kipeäksi joutunut maksamaan. Alakerrassa oli mukava ravintola ja laiturin päässä pieni maja ja riippumattoja.

Casa Rosada

Dormitorio Casa Rosadassa

Näkymät herätessä, Casa Rosada

Lintu! @ Casa Rosada

 Livingston on varsin pieni kaupunki jonne pääsee ainoastaan meriteitse. Kaupunki sijaitsee Rio Dulce –joen suulla Karibianmeren rannalla ja garifuna-kulttuuri onkin näkyvästi esillä; puolet asukkaista ovatkin afrikkalaistaustaisia ja puhuvat englantia hyvin hitaasti ja jännällä korostuksella. Kaupungissa itsessään ei mielestäni kovasti ole nähtävää, mutta lähistöllä on todella upeita luontokohteita, kuten Siete Altares –vesiputos. Samalla kierroksella kävin myös Playa Blanca –rannalla, joka oli kohtuullisen kiva ranta. Vesi kuitenkin on niin lämmintä, ettei se juurikaan virkistä. Lisäksi ranta on todella matala ja vähän kivikkoinen, joten se ei varsinaisesti kutsu uimaan. Vietimme siellä kuitenkin mukavan iltapäivän yhdessä saksalaisen tytön kanssa. Tämä päiväretki maksoi yhteensä 140Q. Vesiputoukselle pystyy patikoimaan myös itse, mutta koin veneajelun huomattavasti mukavammaksi ja helpommaksi vaihtoehdoksi.

Siete Altares

Siete Altares

Karibianmeri

Playa Blanca ja CocoLoco

Suurimman osan ajastani Livingstonissa sähköt olivat poikki, eikä hostellissamme ollut generaattoria, joten iltaa istuttiin lähinnä kynttilänvalossa. Tämän vuoksi olikin helppoa mennä nukkumaan jo siinä yhdeksän kymmenen aikaan ja aamulla herätä seitsemän jälkeen. Vietin kaksi täyttä päivää Livingstonissa rentoutuen, jonka jälkeen siirryin hieman Rio Dulce –jokea ylöspäin The Round House –nimiseen hostelliin. Hostelli sijaitsee joen varressa viidakon ympäröimänä, ja on todellinen rauhan tyyssija. Useampi tunti vierähtikin laiturilla riippumatossa kirjaa lukien ja lintuja bongaillen. Yksi hostellin vieraista nimittäin oli englantilainen ornitologi, joka tunnisti melkein jokaisen eri linnunlaulun ja hengaili kokoajan kiikarit kaulassa roikkuen. Round housessa sähkö tulee aurinkopaneeleiden kautta, ja iltaisin pidettiin vain muutamaa lamppua päällä, joten täälläkin oli varsin helppo solahtaa ”viidakkoaikaan”. Eli aikaisin nukkumaan ja aikaisin ylös. Hostellia pyörittävä englantilais-hollantilainen pariskunta oli supermukava. Illallinen oli hauska tapahtuma; kuin suuri perhe kokoontuisi saman pöydän ääreen syömään ja tunnelma oli yhtä välitön ja hauska kuin perheen parissa syödessä. Ja ruoka oli todella hyvää kotiruokaa. Yö dormissa maksoi 50Q (5€) ja illallinen maksoi myös 50Q. Tätä hostellia voin kyllä lämpimästi suositella.

The Round House

Round housen laituri

Round housen laiturilla

 

Ensimmäisenä päivänä teimme 2-3h patikoinnin viidakossa paikallisen oppaan johdolla ja toisena päivänä vuokrasimme pientä maksua vastaan kajakit ja meloimme jokea ylöspäin ja edelleen joen pientä sivuhaaraa ylös aina sinne asti missä vesi tulee maan alta ja on viileän raikasta. Samalla edelleen bongailimme lintuja ja pelasin myös vesisotaa paikallisten pikkupoikien kanssa.  Parin päivän jälkeen oli kuitenkin jälleen aika jatkaa eteenpäin. Hostellista soittivat paikallisen taksiveneen noukkimaan minut ja australialaisen Suzannen ja viemään seuraavaan kaupunkiin.

Viidakkoretkellä

Jonkun sortin korento :)

Rio Dulce

Hauskaa jälleen oli se, että samassa veneessä olivat italiainen Enrico ja unkarilainen poika, johon tutustuin Copanissa sekä Kate, yksi Captain Morgansin sukellusohjaajista Utilalta. Kun vielä lisäksi Casa Rosadassa viereisessä sängyssä nukkui hollantilainen Wendy, johon tutustuin pari viikkoa aikaisemmin San Pedro la Lagunassa, voin vain todeta, että reissaajan maailma on varsin pieni! :)

Rio Dulce