Salsaa, rommia ja kuubalaisia rytmejä - mikä mahtava maa! Day 136



Havanan katumaisemaa

Seuraavana kohteenamme olikin sitten Kuuba, tuo jenkkien kauppasaartama, sosialismin luvattu maa. Etukäteen Robert oli antanut minulle hyviä vinkkejä siitä, mihin kannattaa mennä ja paljonko majoituksesta kannattaa maksaa. Lisäksi hän varoitteli minua kuubalaisista miehistä. Ja syystä, voisin näin jälkikäteen todeta! Mitenköhän mahtaa itseluottamuksen käydä Suomeen palatessa, kun ei enää joka päivä kuule sata kertaa kuinka kaunis ja ihana sitä onkaan. :D Kaikki se huutelu ja kommentointi oli kuitenkin pääosin positiivista, eikä minulle tullut missään vaiheessa ahdistunut tai pelokas olo kaduilla kävellessäni. Kuten Meksikossa, myös Kuubassa tämä kommentointi lähinnä vain naurattaa. Tosin meininki oli paljon päällekäyvempää Kuubassa kuin Meksikossa, se on todettava. Kunhan vain muistaa, että useimmiten paikalliset, jotka päiväsaikaan tulevat juttelemaan ja haluavat näyttää kaupunkia tms ovat vain rahan perässä, ja kaikki sujuu hyvin.

Havanan yliopisto



Auton korjaamista keskellä katua

Kuuba on kuitenkin tietyssä mielessä varsin köyhä maa. Osa ihmisistä tienaa kuussa vain 8-32 CUCia (1CUC on noin 1 USD). Ja jotta asiat olisivat mahdollisimman hankalia, on Kuubassa käytössä kaksi valuuttaa CUCit eli Peso convertible on lähinnä turisteja varten. Tämän rinnalla käytetään Peso nacionaleja eli paikallispesoja. 1CUC vastaa 24 paikallispesoa. Joissain paikoissa myös turistit pystyvät käyttämään paikallispesoja, jolloin elämisestä tulee paljon halvempaa. Pizzan voi saada 6 pesolla (n. 20 senttiä) ja jäätelön 10 pesolla. Taksia tarvitessaan kannattaa ehdottomasti käyttää taxi americanoa, eli vanhaa amerikanrautaa. Hinta on aina neuvoteltavissa. :)

"Abuela" sieltä huuteli pojanpojalle parvekkeelta

Nää autot oli vaan niin makeita!

Lento Kuubaan ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Havanassa oli nimittäin pieni myrsky siinä iltapäivällä juuri kun meidän piti laskeutua, ja sen sijaan laskeuduimmekin Varaderon kentälle. Meitä pyydettiin poistumaan koneesta, kuljimme lentokentän läpi takaisin lähtöporteille, meille tehtiin jälleen uusi turvatarkastus, saimme nousta uudelleen koneeseen ja lensimme Havanan lentokentälle. Varsin jännä pikkukierros, mutta onneksi pääsimme sentään perille Havanaan, vaikkakin pari tuntia myöhässä.

Paikallinen poliisimaija

Havanan Plaza Vieja

Olimme varanneet kaksi yötä Havanasta Casa de Aniasta. Kuubassa monet ihmiset tarjoavat kotonaan B&B –tyyppistä majoitusta. Näitä kutsutaan casa particulareiksi, ja ne ovat selkeästi hotelleja halvempia. Jokaisesta yöstä Kuubassa maksoin 10CUCia eli noin 7,5€. Casa de Ania on vielä enemmän hostellityyppinen kuin muut majapaikkani, sillä siellä jaoin huoneen viiden muun ihmisen kanssa. Tämä ei varsinaisesti haitannut, sillä tutustuimme aivan mahtaviin ihmisiin. Anian casa sijaitsee hyvällä paikalla Vedadossa, lähellä La Rampaa ja Hotel Nacional de Cubaa. Myös Maleconin rantakadulle on lyhyt kävelymatka. Yhdellä CUCilla pääsi mukavasti taxi americanolla Vanhaan Havanaan, jonka kaduilla oli mukava maleksia.

Koululaisia lounastauolla

Auringonlaskun aikaan Maleconilla Havanassa

Ensimmäisenä iltana olimme sen verran väsyneitä matkustuspäivän jäljiltä, että menimme aikaisin nukkumaan. Toisena päivänä vain pyörimme ympäri Havanaa ja ihastelimme katukuvaa ja vanhoja autoja. Iltapäivällä sade yllätti ja kun satuimme juuri olemaan rommimuseon kohdalla sateen alkaessa, päädyimme nauttimaan parit mojitot sateen loppumista odotellessa. Museon baarissa oli mahtava bändi soittamassa salsamusiikkia ja ennen kuin huomasinkaan, oli bändin laulaja/huilisti viittonut minut tanssimaan kanssaan. :D

Illalla menimme yhdessä muutaman muun hostellivieraan kanssa kuuntelemaan ihan mielettömän hyvää bändiä. Odottelimme soiton alkua aika kauan, ja vähän siinä jo mutisimmekin, että olis kiva joskus päästä nukkumaankin. Mutta kun soitto alkoi, ei kulunut kauaa kun kaikki paikalliset olivat jo tanssimassa pöytien välissä, ja pian tämä huuma tarrasi meihinkin ja iloisesti tanssimme mukana. Lopulta oli kuitenkin palattava takaisin Anialle, koska seuraavana päivänä oli tarkoitus suunnata Trinidadin kaupunkiin Kuuban etelärannikolle. Bussimatka Viazulilla maksoi 25CUCia ja matka kesti noin 6h.

 

Trinidadin katukuvaa

Trinidad on suloinen kolonialaistyylinen pikkukaupunki mukulakivikatuineen. Yövyimme Casa de Pablossa. Pablo on mukava vanhempi herrasmies, ja samassa taloudessa asuu myös Pablon äiti, ”abuela” (=isoäiti). Yhdessä nämä kokkasivat meille joka aamu aamiaista ja iltaisin saimme päivällistä. Pablo kysyi meiltä aina etukäteen, mihin aikaan ja mitä haluamme syödä. Kaikin puolin 3 päivää Pablon luona olivat aivan mahtavat. Saimme abuelalta lahjaksi kaulakorut ja tätä oli kovin otettu kuullessaan meidän osallistuvan salsatunneille. On kuulemma niin mukavaa kun me olemme kiinnostuneita heidän kulttuuristaan. Ja totisesti osallistuimme salsatunnille. Tunnin ajan päähämme iskostettiin uno dos tres, uno dos tres, ja lopulta myös Johanna oppi askeleet! ;) Tämä samainen päivä oli varsin kiireinen, sillä salsatunti alkoi neljältä ja palasimme kotiin ratsastusretkeltä vasta varttia vaille neljä.

 

Meidän terassi Trinidadissa :)

 

Jotta missään olisi mitään järkeä, mennäänpä nyt tarinaa kronologisessa järjestyksessä. Trinidadiin saavuttuamme vietimme ensin parituntisen kaupunkiin tutustuen. Illallisen ja lyhyen siestan (=nokoset) jälkeen menimme viettämään iltaa Casa de la Musicaan. Ihastuttava paikka, joka sijaitsee pääosin ulkona. Tanssilattia ja lava myös, ja joka ilta tarjolla on niin elävää musiikkia kuin tanssiesityksiäkin. Jo pelkästään paikallisten tanssimisen katsominen on elämys, niin hienosti miehet naisiaan tanssilattialla pyörittää. Tanssilattian vieressä on leveät kiviportaat, joilla ihmiset istuskelevat tanssimisen välillä, osalla oli jopa omat rommit mukana, eikä paikalla kuhisevat tarjoilijat välittäneet tästä pätkääkään. Ei ihan toimisi Suomessa.

Anconin ranta 17km päässä Trinidadista

Seuraavan päivän vietimme läheisellä Anconin rannalla kirjaa ja lehtiä lukien ja rentoutuen. Sinne on matkaa noin 17km ja matka taittuu helposti bussilla, edestakaisen matkan hinta oli kokonaiset 2CUC. Casalle palattuamme illastimme jälleen Pablon luona ja kyselimme häneltä samalla mahdollisuudesta mennä ratsastamaan. Nopea puhelinsoitto ja 20minuuttia myöhemmin Pablon ystävä Kiki tuli paikalle. Kaverilla oli cowboy-hattu päässä ja buutsit jalassa ja niin muikea macho-asenne ja –asento, että meillä oli naurussa pidättelemistä. Kikillä on farmi ja hevosia ja hän järjestää myös ratsastusretkiä läheiseen Cubanon kansallispuistoon vesiputoukselle. Kiki näytti meille kuvia näiltä reissuilta ja hevosistaan sekä muiden reissaajien jättämiä arvosteluja. Päätimme mennä seuraavana päivänä ratsastamaan hänen kanssaan. Hintaa tälle tuli 15$ + 9$ kansallispuistomaksu. Ilta meni jälleen Casa de la Musicalla salsaa tanssien, muttei kuitenkaan liian myöhään, koska seuraavana aamuna Kiki tuli hakemaan meitä yhdeksän jälkeen hevoskärryillä.

Matkalla Kikin hevostourneelle

 

Ratsastus oli mahtavaa, vaikka kovasti sitä aluksi jännitinkin. Johanna oli aivan liekeissä, itse pidin lähinnä perää Amarillan kanssa, sillä vaikka kuinka painoin pohkeita konin kylkiin ja koitin maiskuttaa, niin eipä se lisännyt vauhtia. Hitaasti mutta varmasti. Paluumatkalla Kikin apupoika ratsasti vieressäni, ja maiskutteli välillä Amarillaan vähän vauhtia. Kansallispuistoon päästyämme patikoimme vesiputoukselle n. 45min. Kiki toimi oppaana ja esitteli meille erilaisia lintuja ja liskoja. Vesiputous oli hieno ja vesi raikkaan viileää. Putouksen takana oli myös hieno luola. Meillä oli Johannan kanssa snorkkelit matkassa, ja bongasin pohjasta 10 kansallispeson setelin. Annoin sen puiston työntekijälle ja kuulin, että tuplasin juuri hänen päiväpalkkansa. Huh!

 

Pikkulisko

Patikointia vesiputoukselle

Vesiputous

Johanna valmistamassa sokeriruokojuomaa

Ratsastusretkellä!

Kiki ja tytöt :D

Ja casalle päästyämme vaihdoimme vain lenkkarit sandaaleihin ja suuntasimme salsatunnille. Salsan jälkeen otimme tutun kuvion mukaisesti siestat illallisen jälkeen ja yhdeksän jälkeen suuntasimme Casa de la Musicaan testaamaan juuri oppimiamme tanssiliikkeitä. Ja pitää kyllä sanoa, että jos en mitään muuta oppinut Kuubassa, niin ainakin sen, että salsaaminen on ihan mielettömän hauskaa. Pitääkin selvittää miten tätä harrastusta olisi mahdollista jatkaa Suomessa. Jatkot olivat La Cuevassa, eli ”luolassa”, joka on iso yökerho suuren luolan sisällä maan sisällä. Täällä musiikki oli enemmän eurooppalaistyylistä dancea, joka oli mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa.

Hassuttelua Cienfuegosissa

Pidempäänkin olisi Trinidadissa viihtynyt, mutta päätimme kuitenkin jatkaa matkaamme. Otimme seuraavana aamuna Viazul-bussin läheiseen Cienfuegosin kaupunkiin. Pablo soitti puolestamme ystävälleen Daysille, joka majoitti meidät ja oli meitä vastassa bussiasemalla. Daysi on aivan ihana rupatteleva rouva, jonka talossa tuntuu olevan jatkuvasti vähintään 3 naista juoruilemassa ja laittamassa yhdessä ruokaa. Meille ei täysin käynyt selväksi ovatko nämä kenties sukulaisia vai ihan vaan ystävättäriä. Daysin tytär oli juuri valmistunut ihotautilääkäriksi ja Daysi oli sen takia kovin kiinnostunut uravalinnastani. Oli mahtavaa huomata, että on mahdollista käydä keskustelua espanjaksi näinkin lyhyellä oppimäärällä. Tosin Daisy tiesi, että olen opiskellut espanjaa vain sen 4 päivää, ja puhui mukavan selkeästi ja hitaasti. Mutta kummiskin! :)

Odottelemassa sateen loppumista

Cienfuegosin laiturilla

Päivä meni kaupunkiin tutustuen, kiertelimme katuja, pidimme jälleen sadetta mojitojen parissa ja sateen jälkeen jatkoimme laitureille. Tästä otimme hevoskärryajelun Punta Gordalle. Kuskin nimeä en enää muista, mutta pollen nimi oli Paco! :D Kuski esitteli meille kaupunkiaan, ja kertoili hauskoja juttuja. Tunnin päästä jäimme taas keskustassa pois kyydistä ja kävelimme takaisin Daysin luo. Illallisen jälkeen otimme jälleen siestat ja lähdimme parin paikallisen opastuksella illanviettoon Artexiin. Tarkoituksena oli tanssia, mutta ensin siellä olikin tarjolla karaokeshow. Biisejä lähti pyörimään ja lauluvuoron sai viittaamalla. Meno oli hieman kummallinen, ja hetken me jo mietimme Johannan kanssa, että mihis hittoon sitä tultiinkaan. Mutta lopulta tanssiminen kuitenkin alkoi ja pääsimme taas tanssimaan latinorytmien tahdissa. Paikalliset oppaamme Yosbani ja Rai olivat varsin mukavia poikia ja omien sanojensa mukaan meihin rakastuneita. Haha, kuubalaiset miehet eivät kyllä petä tässä suhteessa – itsetunnon kohotus on taattua. :D

Viejo Palazzo - Cienfuegos

Paikallinen setä ja perro nauttimassa iltapäivästä
 

PACO! :) Hevoskärryjen kyydissä Cienfuegosissa

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaamme takaisin Havanaan ja Casa de Aniaan, jossa vietimme Kuuban viimeiset kaksi päivää. Samana iltapäivänä kiersimme vielä Plaza de la Revolucionin sekä Hotel Nacional de Cuban. Pitkästä aikaa vietimme rauhallisen illan Anialla, lakkaillen varpaankynsiä ja muuta yhtä tähdellistä touhuillen.

Hasta la victoria siempre - Plaza de la Revolucion

Havanan jalkapallostadion

Universidad de Havana

Fidel Castro - 1959, Maalaus Hotel Nacional de Cuban seinällä

Peligro - Danger! :D

Makeita biilejä :D

Hotel Nacional de Cuba

Ja hiukan propagandaa...

taxi americanon kyydissä

Pesopizzeriassa - pizza 20 sentillä! :D

Viimeisenä päivänä menimme aamupäiväksi Santa Marian Terrazza –rannalle. Ranta oli todella kaunis mutta tuuli oli niin voimakas, että hiekkaa oli aivan joka paikassa, eikä miellyttävästä auringonpalvonnasta ollut tietoakaan kauniista päivästä huolimatta. Muutaman tunnin jälkeen luovutimme, ja lähdimme takaisin kaupunkiin. Ranta sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Havanan keskustasta ja havanatoursin bussilla matka edestakaisin maksoi 5CUCia. Kaupungissa kävimme katsastamassa Havana Viejassa (vanha kaupunki) suklaamuseon, joka ei museona ollut kummoinenkaan, mutta josta sai varsin hyvää kaakaota. Lisäksi kävelimme edestakaisin Calle Obispoa, joka on kiva kävelykatu ja jonka varrella on paljon ravintoloita ja muita liikkeitä. Palasimme takaisin Anialle, ja myöhemmin illalla menimme vielä viimeisen kerran tanssimaan salsaa samaisen Obispo-kadun varrella olevan hotellin baariin yhdessä brasilialaisen ja saksalaisen tytön kanssa. Hauskaa riitti, mutta suht ajoissa palasimme jälleen takaisin Anialle. Seuraavana päivänä oli nimittäin jälleen tiedossa lento seuraavaan kohteeseen. Anian mies Alex järjesti meille ”taksikyydin” 25 dollarilla. Taksikuskimme Almendon oikea ammatti oli varsin yllättävä…

Playa Santa Maria

tunnin lento Bahamalle

 

Kuuba oli täysin erilainen kaikista muista tähän asti vierailemistani maista. Trinidadin 1800-lukuinen fiilis. Havanan vanhat amerikan kaarat sekä rapistuvat, kauniit rakennukset. Toimiva terveydenhuolto. Loputon salsan tanssiminen. Ja ne ihmiset, ne ihmiset. Tavattiin ihania ihmisiä, kummallisia ihmisiä, vähän pelottavia ihmisiä ja kaikkea siltä väliltä. Osa halusi pois Kuubasta ja osa rakasti maataan eikä koskaan haluaisi lähteä. Internet löytyy, mutta se on todella hidas. Pikkuhiljaa muutoksen tuulet kuitenkin puhaltavat myös Kuubassa. Lähtöpäivänämme lentokentällä huomasimme, että Kuubasta oli lähdössä kolme suoraa lentoa Floridaan. Jälkikäteen kuulimme, että nämä lennot ovat ekstrakalliita ja sisältävät jonkinlaisia ehtoja(?).

Samana päivänä kuulin myös, että kurssikaverini suunnittelevat kurssimatkaa ensi keväälle Kuubaan. Imoittauduin mukaan.

Missä muuallakaan voisi nähdä anestesiologin tekevän kuutamokeikkaa taksikuskina kuin Kuubassa?