Bahamas - 4 päivää rentoutumista

Hiljaiselo blogini suhteen on jatkunut nyt aika pitkään. Ja ne joita en ole Suomessa kesäkuun jälkeen tavannut, en siis toki jäänyt Kuubaan tanssimaan salsaa paikallisien Carlosten ja Alejandrojen kanssa vaan jatkoin suunnitelman mukaisesti Bahamalle. Erinäisistä syistä johtuen olin kuitenkin reissuni viimeisten parin viikon ajan liian kiireinen päivittääkseni blogia ja sen jälkeen voi syyt laittaa puhtaasti laiskuuden piikkiin. Pitkiä aikoja oli asia sopivasti lipsahtanut mielestä, kunnes mummi ystävällisesti minua asiasta muistutteli. Ja nyt, jotta saan blogini mukavasti päätökseen, kirjoittelen viimeisetkin tekstit... Ja kuten nohevimmat huomasivat, osasin tällä kertaa vaihtaa tekstin päiväyksen viime toukokuulle, vaikka oikeasti kirjoittelen tätä marraskuun lopussa...! Pahoitteluni niille, jotka ovat odottaneet tekstejäni kuin kuuta nousevaa (imartelen tässä vain itseäni, tuskinpa teitä kovin montaa on...) :)

Ja nyt, asiaan...

"Bahaman liittovaltio^[3] eli Bahama on Atlantin valtameressä sijaitseva saarivaltio. Se koostuu noin 700 saaren ketjusta, joista noin 30 on asuttua. Bahama käsittää Länsi-Intian saariston pohjoisimman saariryhmän Bahamasaaret, jota nimeä käytetään epävirallisissa yhteyksissä suomen kielessä myös itse valtiosta. Bahama sijaitsee Kuuban ja Floridan välissä. Bahaman saarivaltion kokonaispinta-ala on noin 14 000 neliökilometriä ja asukkaita on vähän yli 300 000. Saarilla käy vuosittain miljoonia turisteja, joita houkuttavat lauhkea ilmasto, hienot rannat ja kauniit metsät.
Pinta-alaltaan suurin saari on Andros lännessä. Pääkaupunki Nassau (yli 170 000 asukasta) sijaitsee Androsista itään New Providencen saarella, missä asuu noin kaksi kolmasosaa Bahaman koko väestöstä. Muita tärkeitä saaria ovat Grand Bahama pohjoisessa ja Great Inagua etelässä."
-Wikipedia

Koska laiskuuteni määrä on rajaton, kopioin tekstin suoraan wikipediasta. Me siis lensimme 21.5. Havannasta Bahaman pääkaupunki Nassauun. Maahantulotarkastuksessa saimme huutia hyvin takakireältä naiselta, koska meillä kummallakaan ei ollut tulostettuna ESTAa. Tämä on siis sähköinen maahantulolupa JENKKEIHIN. En oikein ymmärrä miksi rouva oli niin tohkeissaan, kun olimme kuitenkin vasta tulossa Bahamalle, emme suinkaan jenkkeihin. Lupasimme rouvalle, että tulostamme lapun ennen seuraavaa lentoamme ja lopulta pääsimme ulos. Varsin kummallinen episodi, koska tuo oli tasan ainut paikka jossa lappua minulta on kysytty. Lisäksi rouva tenttasi Johannaa varmaan 15 minuuttia siitä, mitä Johanna teki Miamissa aiemmin. Johannallahan oli siis vain välilasku Miamissa matkalla Meksikoon. Oli nuttura meinaan tädillä hiukan kireällä ja taisi olla hiekkaa tietyissä ruumiinonteloissa...
Ja kun täti näki minun passini, jossa oli vielä huomattavasti enemmän leimoja, ei hänelle meinannut lainkaan mennä jakeluun, ettemme olleetkaan matkustaneet yhdessä jenkeissä, vaan minä olin ollut LA:ssa jo paria kuukautta aiemmin. Huh. Siinä meinasi jo meidänkin pinna kiristyä.

Taksikuskimme Calvin, joka vei meidät lentokentältä hotellille, oli varsin omalaatuinen tapaus. Hän kertoili meille paljon Bahamasta ja esitteli paikkoja matkan varrella. Saimme hänen tietonsa ja lupasimme, että soitamme hänet viemään meidät neljän päivän jälkeen takaisin lentokentälle.
Olimme Johannan kanssa varanneet halvimman löytämämme majoituksen, joka sekin oli suhteellisen arvokas. Orchard Garden hotel & suites oli ehkä enemmän motellityylinen majoitus, mutta huoneet kuitenkin olivat siistit ja sängyt mukavat. Aamupala ei ollut mitenkään häikäisevän erikoinen, mutta kuului kuitenkin hintaan. Palvelukin pelasi, vaikka välillä laiskanoloisesti.
Hotellimme ei ollut aivan keskustassa, mutta kuitenkin kävelymatkan päässä. Paikalliset olivat pöyristyneitä kävelyhalustamme, he kulkivat itse lyhyetkin matkat autolla. Ja sen kyllä huomasi. Paikallinen väestö oli poikkeuksetta varsin ylipainoista... Vähän väliä näkyi pyöreä rouva kireissä, kirkkaan värisissä jumppavaatteissa "lenkkeilemässä". Hyötyliikunnasta tuskin olivat kuulleet...

Ensimmäisenä iltana löysimme supermarketin. Ja voi pojat, mutta me olimme onnellisia! Kuuban tarjonnan jälkeen tuntui, että olimme tulleet markettitaivaaseen. Pyörimme marketissa varmaan tunnin vain ihmetellen tavarapaljoutta! Hintataso tosin oli moninkertainen. Ruoka on Bahamalla varsin kallista, koska suurin osa on tuontitavaraa jenkeistä.

Onnellinen pieni Johanna ja kilometrin pituinen keksihylly <3

Olimme lukeneet Clifton's heritage parkista - kansallispuistosta New Providence -saaren länsirannikolla ja halusimme sinne kiertelemään. Olimme vakuuttuneita siitä, että onnistumme hankkiutumaan paikalle omatoimisesti. Kyselimme paikallisbusseista, joita olimme kaupungilla nähneet ja löysimmekin nettisivun jossa kerrottiin linjat summittaisesti ja yksi linja kulki teoriassa aina kansallispuistolle asti. Mutta käytäntö Bahamalla ei ole aivan samaa kuin "teoriassa"... Kun hypppäsimme keskustassa oikeaan bussiin ja kerroimme mihin asti haluamme, bussikuski oli varsin ihmeissään. Hän kertoi, ettei kukaan oikeasti ikinä mene sinne asti, joten eivät bussitkaan sinne tyhjinä aja. Bussilipun hinta tosin menee etäisyyden mukaan, joten kuski toki sai paremman liksan kun joutui viemään meidät sinne asti. Kaveri oli varsin hauska ja puhelias tyyppi ja lupasi tulla hakemaan meidät viideltä puiston portilta. Puisto oli lähes tyhjä, ja rannat autiot. Me Johannan kanssa nautimme täysillä snorklailusta ja auringon palvonnasta. Kävelimme myös rannalle, jossa on kuvattu joku Tappajahain jatko-osa. Kyseinen ranta ei kuitenkaan ollut mitenkään ihmeellinen, joten palasimme ensimmäiselle, autiolle rannalle.

Suht kirkasta vettä - Clifton's Heritage Park

Clifton's

Clifton's

Oltiin ainoat ihmiset tälläkin rannalla!

Puisto meni kiinni klo 17 ja olimme porteilla noin kymmentä vaille. Pikkuhiljaa puiston työntekijät alkoivat lähteä töistä ja moni kysyi tarvitsemmeko kyytiä. Teki mieli sanoa, että kyllä kiitos, mutta olimme luvanneet mukavalle bussikuskille, että olemme odottamassa häntä. Vähän alkoi jo jännittää kun varttia yli viisi viimeinenkin puiston työntekijä lähti, mutta onneksi noin viiden minuutin päästä bussi kurvasi pihaan. Olimme pelastetut! Päästyämme takaisin keskustaan olimme nälkäkuoleman partaalla. Emme tietenkään olleet tajunneet tuoda sen isompia eväitä mukanamme kansallispuistoon. Moni ravintola näytti olevan kiinni, ja olimme jo lähes toistemme kurkussa kiinni nälkäkiukun nostaessa päätään. Sitten pelastuksemme koitti Burger Kingin muodossa, ja nautimme maittavan joskin vähemmän terveellisen aterian ja elämä hymyili jälleen. Päätimme sulatella ruokaa kävelemällä noin 3km matkan takaisin hotellille rantatien kautta. Saimme jälleen useita "hulluja nuo turistit" -katseita.

Seuraavalle päivälle olimme varanneet koko päivän snorklaus- ja purjehdusreissun BarefootSailingilta. Varaaminen onnistui helposti sähköpostitse Sää oli täydellinen ja Johanna näki ensimmäiset papukaija-kalansa! Reissu maksoi 140$ per naama ja oli tosi hyvin järjestetty. Meidät tultiin hakemaan sovitusti hotelliltamme aamulla noin puoli kymmeneltä ja purjevene oli varsin hieno. Sisällä emme käyneet ollenkaan, sillä aurinko, kristallinkirkas vesi ja mukava seura piti meidät kannella. Purjehdimme pienen Rose islandin edustalle ja saimme snorklailla siellä. Osa porukasta myös ui rantaan aurinkoa palvomaan. Tämän jälkeen barbeque-tyylinen lounas maistui taivaalliselta. Ruuan jälkeen saimme vielä hetken aikaa snorklailla ja korallit ja kalat olivat varsin hienoja. Ei kuitenkaan aivan samaa tasoa kuin Hondurasissa tai Suurella Valliriutalla, mutta vesi oli monta kertaa kirkkaampaa.

Purjehtimassa Bahamalla

Rentoa lomailua purjeveneellä

Pakollinen "Titanic-kuva"

Purjeveneellä tutustuimme mukavaan jenkkiperheeseen, joka oli Bahamalla lomalla. Purjehtimassa olivat vanhemmat sekä noin kolmekymppiset tyttäret ja yksi vävypoika. Pikkuveli oli jättänyt purjehduksen väliin krapulaansa vedoten ja nyt siskokset varsin ilkikurisesti pohtivatkin, että mahtaa veljeä harmittaa kun kuulee, että purjehduksella oli mukana pari skandinaavityttöä... Haha. Perhe oli kaikinpuolin todella mukava, ja jutustelimmekin paljon. Isällä oli yllättävän hyvä käsitys Suomesta ja jääkiekkofanina hän osasi nimetä monta suomalaispelaajaa. Rahaa tältä perheeltä tuskin puuttui, sillä he majoittuivat saaren suurimmassa hotellissa - Atlantiksessa. Hotellikompleksi sijaitsee erillisellä pienellä Paradise island -saarella, johon pääsee siltaa pitkin. Hotellin yhteydessä on myös suuri vesipuisto, johon päästäkseen olisi pitänyt maksaa ainakin 80$ per nenä. Hotellivieraat kuitenkin pääsevät vesipuistoon ilmaiseksi. Ystävällisesti saimme heiltä kaksi hotellivieraiden ranneketta ja kehotuksen mennä vesipuistoon. "Kävelkää vain sisään niin kuin asuisitte hotellissa." Ja toki me noudatimme seuraavana päivänä kehoitusta! :D

Illalla päätimme mennä katsastamaan Nassaun yöelämää. Ensimmäisessä baarissa (Club Waterloo) meno oli kuitenkin täysin kuollut - siirryimmekin samalla taksilla toisen pienen porukan kanssa toiseen baariin, jossa viihdyimme jonkin aikaa. Tutustuimme myös pariin paikalliseen poikaan. Ensin toki hieman epäilytti, mutta kun pojat vaikuttivat kunnollisilta, uskaltauduimme autokyytiin ja saimme kyydin turvallisesti takaisin hotellille. Pojat kertoivat työskentelevänsä Ben&Jerry's jäätelöliikkeessä Paradise Islandin Marina Villagessa, ja lupasimme tulla jätskille seuraavana päivänä.

Atlantis - ens kerralla mäkin haluun tähän hotelliin... :D

Atlantiksen vesipuisto

Slide!!

Vietimme seuraavan päivän vesipuistossa. Vaikka matkaa hotelliltamme kertyi varmaan 6km, kävelimme matkan silti. Joskus pitää vähän sniiduilla. :D Harvemmat Atlantis-hotellin "vieraat" varmaan liikkuvat saarella jalkapatikassa, mutta onnistuneilla maailmanomistaja-ilmeillä pääsimme sisään kenenkään kyseenalaistamatta lupaamme olla puistossa. Kiersimme vesiliukumäkiä muutaman kerran ja kävimme syömässä. Tämän jälkeen olo oli sen verran raskas ja väsynyt, että päädyimme kiertämään "villi virtaa" useamman kierroksen tuplarenkaalla loikoen.
Lopulta vedessä lilluminen riitti ja lähdimme etsimään edellisiltana mainostettua jätskipaikkaa. Löysimmekin sen ja saimme superihanat B&J jäätelöt puoleen hintaan! Tapasimme myös kaksi suklaajäätelöön mieltynyttä pikkupoikaa, jotka (äidin luvalla) oli aivan pakko saada ikuistettua myös kameran kanssa.
Ostimme vielä tuliaisina kotiin Bahamalaista rommikakkua. Kotona myöhemmin kun maisteltiin, niin oli muuten ihan törkeän hyvää, voin suositella! :)

Maailman söpöimmät jätskinsyöjät! <3

Jahteja Marina Villagessa

Jälleen hyvä suojaväri :D

Illalla uni maistui, ja hyvä näin, sillä meillä oli edessä todella aikainen herätys. Lento Miamiin nimittäin lähti klo 07 aamulla. Calvin tuli sovitusti hakemaan meidät hotellilta klo 04:30. Bahama on Kansainyhteisön jäsen ja Englannin tapaan siellä ajetaan "väärällä puolella". Matkalla lentokentälle Calvin yhtäkkiä kysyi haluaisimmeko me ajaa? Ja tottakai eräs innokas Johanna oli heti käsi pystyssä. Ja niin huristelimmekin sitten ralli-Johannan kyydissä puolet matkasta lentokentälle.