Tikal ja mahtavat maya-rauniot, Day 120

Semuc Champeyn jälkeen tieni kulki pohjoiseen Floresiin ja Tikalin maya-raunoille. Flores on itseasiassa pieni saari, jossa on mukava pikkukaupungin tunnelma. Yövyin Los Amigos nimisessä hostellissa, joka oli kyllä positiivinen yllätys. Partyhostellin maineessa oleva Los Amigos tarjosi mukavan dormihuoneen omalla kylppärillä 60 quetsalella (6€) ja vaikka osa vieraista juhli pikkutunneille asti, hostellin baari oli taka-osassa useamman oven takana eikä meteli häirinnyt omia yöuniani. Hostellin baarista sai lisäksi maukasta ruokaa edulliseen hintaan ja henkilökunta oli todella ystävällistä. Myös reissu Tikalin raunioille järjestyi helposti hostellin kautta. Hostellissa tapasin uudestaan myös ruotsalaisen Robertin sekä törmäsin myös kolmeen irlantilaispoikaan, joihin tutustuin lähes kuukausi aiemmin Guatemalan San Pedrossa.

Los Amigos

Floresin rantakadut hieman tulvivat

 

Tikalin raunioihin lähdin tutustumaan aikaisin aamulla, bussi haki minut hostellilta 04.30. Rauniot olivat varsin erilaiset kuin Hondurasin Copanissa, paljon suuremmat ja laajemmalla alueella. Kaiverrukset eivät olleet yhtä hyvin säilyneitä, mutta kun istuskeli korkeimman pyramidin huipulla puidenlatvojen yläpuolella ja kuunteli mölyapinoiden soidinhuutoja, tuli jotenkin varsin pieni olo. Myös muita eläimiä oli nähtävissä, kuten tarantella ja jonkunlainen apinan ja oravan sekoitus. :) Lisäksi raunioilla oli paljon papukaijoja.

Apuaa.... :D

Lovebirds <3

Aappa apina :)

Kaveri ei juurikaan pelännyt turisteja

 

Sisäänpääsy raunoille maksoi 150Q ja bussimatkasta piti maksaa 100Q. Raunoille on mahdollista mennä vieläkin aikaisemmin, auringonnousun aikaan (lähtö hostellilta 03.00!). Tästä joutuu pulittamaan ylimääräisen 100Q. Kuitenkin tähän aikaan vuodesta on jatkuvasti aamuisin niin pilvistä ja sumuista, ettei auringonnousua käytännössä näe, joten näin turhana maksaa 10€ ekstraa tuosta.

 

Olin Floresissa vain kaksi yötä, joten seuraavana aamuna oli aika sanoa hyvästit Guatemalalle ja suunnata kohti Meksikoa. Bussi lähti aamulla 7.30 ja kulki Belizen läpi. Tästä hyvästä joutui maksamaan 30 Belizen dollaria (=15USD) veroa. Tajusin jossain vaiheessa Guatemalassa, etten ollut saanut passiini ollenkaan uutta saapumisleimaa, koska aikanaan rajalla hyppäsin pikkubussiin, joka ei pysähtynyt lainkaan passintarkastukseen Guatemalan puolella, enkä huomannut tätä ajoissa. Minua varoiteltiin, että joudun mahdollisesti maksamaan tästä sakkoa 20 dollaria. Kuitenkin saapuessani rajalle passintarkastaja oli enemmän kiinnostunut TV:stä tulevasta jalkapallopelistä ja selaili passiani hyvin ohimenevästi ja laittoi poistumisleiman passiini mutisten samalla huonosta vedonlyönnistä. Ilmeisesti kaveri oli lyönyt vetoa häviävän joukkueen puolesta.

Bussimatka Belizen läpi meni yllättävän miellyttävästi. Pysähdyimme Belize cityssä, josta jatkoimme samalla bussilla maan halki Meksikon rajalle Chetumalin kaupunkiin. Olimme perillä siinä seitsemän aikaan illalla. Mietin hetken, jäisinkö yöksi Chetumaliin. Päätin kuitenkin ottaa yöbussin suoraan Cancuniin. Tämä bussi lähti 23:30 ja oli Cancunissa siinä kuuden pintaan aamulla. Meksikon ADO-bussiyhtiön linja-autot ovat suorastaan luksusta Guatemalan busseihin verrattuna. Nukuinkin melko hyvin koko matkan Cancuniin.

Cancunissa ystäväni Johannan oli tarkoitus liittyä seuraani reissuni viimeiseksi kuukaudeksi. Johannan lento kuitenkin saapui vasta illalla, joten minulla oli koko päivä aikaa viettää Cancunissa. Kävelin Quetzal-hostellille, joka sijaitsee lähellä ADO-bussiasemaa. Siellä nukuin ensin 3 tuntia sohvalla, jonka jälkeen sain siirtää tavarani dormihuoneeseen. Hintaa yölle tuli 200 pesoa (=11€). Tutustuin suomalaiseen tyttöön, jonka kanssa lähdin viettämään päivää rannalle. Hostellilla oli tarjolla päivällinen samaan hintaan, mutta tästä en päässyt nauttimaan, koska lähdin lentokentälle Johannaa vastaan. Jälleennäkeminen entisen kämppäkaverini kanssa oli vähintäänkin riemukas ja juttua riitti. Iltaa istuimme hostellin takapihalla isolla porukalla, mutta pian uni vei voiton. Olimme kuulleet, että Cancun ei varsinaisesti ole se Meksikon rannikon paras mesta, joten päätimme seuraavana päivänä siirtyä läheiselle Isla Mujeresin saarelle.

Cancunin rannalla